Osa 1: Ryhtyisinkö gerbiilikasvattajaksi?

Ryhtyisinkö gerbiilikasvattajaksi

Gerbiilikasvattaja-sana aiheuttaa monenlaisia mielleyhtymiä eri ihmisille. Yhdelle gerbiilikasvattaja voi merkitä mainetta ja kunniaa, seinän täydeltä ruusukkeita ja hyllyittäin pokaaleja. Toiselle gerbiilikasvattaja voi tarkoittaa poikasten teettämistä gerbiileille ja niiden myymistä eteenpäin, kolmannelle sama sana tarkoittaa puolestaan gerbiilien värin kehittämistä ja parantelua, neljännelle gerbiilikasvattaja merkitseekin mukavaa harrastusta. Gerbiilin kasvatus pitääkin sisällään kaikkia edellämainittuja asioita mutta myös paljon paljon muuta.Mitä ominaisuuksia gerbiilikasvattaja tarvitsee? Seuraavassa on lueteltu tärkeimpiä asioita ja ominaisuuksia joita gerbiilikasvattaja tarvitsee. Mieti itse kutakin asiaa omaltakohdaltasi. Jos sinusta tuntuu, että asia on sinun kohdaltasi OK, on sinulla hyvät edellytykset gerbiilikasvattajaksi.

Rahaa

Gerbiilikasvatuksella ei rikastu, ei edes pääse omilleen. Tämä olisi hyvä myöntää itselleen jo heti kasvatustyön alussa. Gerbiilikasvatus on hauska harrastus, mutta rahaa sillä ei, onneksi, tee. Gerbiilin suositusmyyntihinta on 30-40 EUR. Jos tällä summalla haluaisi kattaa gerbiilien vaatimat tarvikkeet (terraariot, juomapullot, ruokakupit, purut, heinät jne), näyttelymaksut ja eläinlääkärin kulut, pitäisi gerbiileitä myydä tuhansia. Ostajia ei tuollaiselle gerbiilijoukolle ainakaan suomesta löydy. Kaikista eniten rahaa kuluu kasvatustyön aloittamisessa. Tarvitset gerbiileille terraariota, juomapulloja ja ruokakuppeja. Lisäksi jatkuvaa rahan menoa ovat purut ja heinät. Jos jodut käyttämään gerbiiliäsi eläinlääkärissä, voit joutua maksamaan melko kallittakin eläinlääkärin palkkioita. Jopa gerbiilin lopetus maksaa eläinlääkärissä usein enemmän kuin gerbiilin ostohinta. Kaikki edellämainitut ovat välttämättömiä menoja joissa et oikein voi säästää. Liäskuluja tulee mahdollisesta näyttelyharrastuksesta. Vaikka gerbiilien ilmoittautumishinnat eivät kalliita olekaan, niin matkustaminen näyttelypaikalle keventää kukkaroa helposti useammalla kymmenellä eurolla.

Aikaa

Aikaa gerbiilikasvattaminen vie kohtuullisesti. Vaikka gerbiilien häkkejä ei tarvitse päivittäin puunata ja puhdistaa, joutuu gerbiileitä kuitenkin ruokkimaan ja hoitamaan. Lisäksi aktiivinen gerbiilikasvattaja käy myöskin näyttelyissä imemässä itseensä lisää gerbiilitietoutta, jota voi hyödyntää omassa kasvatustyössään. Jos sinulla on jo valtaisasti harrastuksia ennestään, voi gerbiilikasvatus lisätä vapaa-ajan kuormaasi yllättävän paljon.

Tilaa

Gerbiilien kasvattaminen vaatii yllättävän paljon tilaa. Vaikka yksi terraario tuntuu kohtuullisen pieneltä, niin kymmenen terraariota lohkaisevat jo melko ison osan huoneistosta. Tilakysymystä kannattaakin pohtia jo heti alusta asti huolella. Sinä ja perheesi pääsette kaikista helpoimmalla kun mietitte yhdessä mihin gerbiilit majoitetaan ja kuinka paljon niitä sinne mahtuu.

Pitkäjännitteisyys

Tämä on gerbiilikasvattajan varmasti tärkein ominaisuus, jota koetellaan kasvatustyön aikana monen monituista kertaa. Kuinka helposti tekisikään mieli heittää hanskat tiskiin, kun kasvatustyö ei ota sujuakseen. Ongelmia kasvatustyön varrelle nimittäin mahtuu, joskus ne ovat vähän pienempiä, mutta joskus todella suuria.Ikävintä on jos kasvattajan ura katkeaa näyttelymenestyksen puutteeseen. Jos näin pääsee käymään, on kasvatustyö alkanut aivan liian heppoisin perustein. Olisi hyvä antaa itselleen ja omille gerbiileilleen aikaa kehittyä rauhassa. Hyvin usein aloittelevalla kasvattajalla on seuraavanlainen tilanne. Hän on ostanut joltain gerbiilikasvattajalta hyvät gerbiilit, joilla pärjännyt näyttelyissä. Kun ensimmäiset omat kasvatit tulevat näytteille, ei tulos enää olekaan odotetunlainen. Odotetun ruusukeläjän sijasta kasvattaja joutuu palaamaan kotiin tyhjin käsin. Muista siis, että kasvattajelle ei ole tärkeintä voitto näyttelyssä, vaan gerbiilitason eteenpäin vieminen! Pitkäjännitteisyyttä vaaditaan myös värien kasvatuksessa. Hyvin usein aloitteleva kasvattaja ei vielä tiedä, mitä värejä hän haluaa kasvattaa ja mitkä ovat ne lopulliset “oikeat” värit. Niinpä kasvatustyön aikana värit saattavat vaihtua useampaankin kertaan. Tämä on ihan normaalia eikä siinä ole mitään pahaa. On ihan oikein, että kasvattaja kokeilee muutamaa eri väriä, jotta se lopullinen oikea väri löytyisi. Alussa voi myöskin kasvattaa useampia eri värejä, ja myöhemmin keskittyä vain yhteen tai kahteen väriin riippuen käytettävästä tilamäärästä. Kun lopullinen väri on löytynyt, vaaditaan sen kasvatukseen pitkäjännitteisyyttä. Varsinkin, jos väri on vielä lapsenkengissä ja suurta näyttelymenestystä ei ole odotettavissa.Kun olet ahkeroinut jonkun gerbiilivärin parantamisen kanssa ja saat siitä tunnustusta tuomarilta, pidä sitä “voittona” vaikka jonkun muun kasvatti pärjäisi silti omaasi paremmin.

Rehellisyys

Hyvä kasvattaja tarvitsee myös rehellisyyttä niin itselleen kuin muillekin. On tärkeää, että poikasia eteenpäin myydessä kasvattaja rehellisesti kertoo, onko poikaset näyttelytason gerbiileitä vai ei. Kukaan ei pienestä poikasesta pysty lupaamaan, että se olisi tuleva SERTi voittaja, niinpä sitä ei pidä tehdäkään. Kasvattajan tulee olla rehellinen myös itselleen. Omia gerbiileitä ei saa uskotella itselleen paremmiksi tai huonommiksi kuin mitä ne ovat. Jos gerbiilit eivät pärjää näyttelyssä on turha syytellä tuomaripelia tms. On vain uskottava, että kilpailussa oli parempia ja omien kasvattien tasoa on nostettava.

Hyvä gerbiilisilmä

Sokerina pohjalla tarvitsee gerbiilikasvattaja hyvää gerbiilisilmää. Jotta kasvattaja pystyisi kehittämään omia gerbiileitä eteenpäin, tulisi hänen pystyä erottamaan hyvä gerbiili huonosta. Kasvattajan kannattaa varoa myöskin nk. kennelsokeutta eli omissa gerbiileissä olevia vikoja ei nähdä.Gerbiilisilmää voi parantaa osallistumalla kasvattajakursseille ja käymällä näyttelyissä. Tuomarin sihteeri saa hyvän kuvan kaikista näyttelyyn osallistuvista gerbiileistä. Lisäksi hän kuulee tuomarin kommentit jokaisesta eläimestä. Niinpä jos suinkin mahdollista, sihteerinä kannattaa olla. Juttelemalla muiden gerbiilikasvattajien kanssa parannat myöskin omaa gerbiilitietouttasi.

Osa 1: Ryhtyisinkö gerbiilikasvattajaksi?

Tällä sivustolla käytetään evästeitä. Lue lisää evästeistä.