Osa 3: Ruokinta

Kuva: Viivi Välimäki

Gerbiilien ruokinta

Luonnossa elävä gerbiili on pääasiassa kasvissyöjä. Sille kelpaavat ruohot, heinät, jyvät ja kasvien juurimukulat. Tyydyttääkseen proteiinin tarpeensa se saattaa välillä syödä hyönteisen tai toukan. Me gerbiilikasvattajat emme pysty jäljittelemään gerbiilin luonnonmukaista ruokavaliota vaan joudumme tarjoamaan sille joko jyväsekoitusta tai pellettiä höysteettynä erilaisilla vihanneksilla ja kasviksilla, joista toivomme gerbiilin saavan tarpeelliset ravintoaineensa.

Gerbiilin oikeaan ruokintaan on syytä keskittyä jo kasvatustyön alusta lähtien. Oikealla ruokinnalla kun on suurempi vaikutus gerbiilin kehitykseen kuin mitä arvaammekaan. Saatuaan riittävän määrän hivenaineita, vitamiineja ja energiaa on gerbiilillä mahdollisuus kasvaa juuri sen kokoiseksi kuin mihin sillä on geneettisesti mahdollisuus. Naaras ei tule kantavaksi tai, se ei kykene huolehtimaan poikasistaan, ellei sen ruokinta ole kunnossa. Myöskään syntyneet poikaset eivät välttämättä ole kovin elinvoimaisia, jos emolla on jonkin vitamiinin tai hivenaineen puutostila.

Ruoka-aineet

Gerbiilin perusruokaa ovat pelletti tai vaihtoehtoisesti jyväsekoitus, heinä ja vesi.

Pelletti on massasta puristettuja kiinteitä napusia. Markkinoilla on useita erityyppisiä pellettejä: heinäpellettiä, porkkanapellettiä ja rotta/hiiripellettiä. Näistä rotta/hiiripelletti on gerbiilille sopivinta ruokaa. Se sisältää kaikki gerbiilin tarvitsemat hivenaineet ja vitamiinit. Pellettiä on saatavana kahta erilaista tyyppiä kasvatusrehua, joka on tarkoitettu imettäville ja kantaville naaraille sekä kasvaville poikasille. Ylläpitopelletti on tarkoitettu aikuisille eläimille. Markkinoilla on tällä hetkellä yksi pellettimerkki, Altrom, ja sitä tuo maahan Feedcon niminen yritys. Ulkonäöltään Altromin pelletti on noin 1-1,5 cm:n pituisia 1 cm:n halkaisijaltaan olevia napusia. Väriltään vaalean ruskeita.

Heinäpelletti on gerbiilin ruokinnassa lähes arvoton varsinkaan kun gerbiilit eivät pidä niistä ja jättävät ne syömättä. Joihinkin heinäpelletteihin, jotka ovat tarkoitettu kaneille on saatettu lisätä antibiotteja. Heinäpelletti on ulkonäöltään ohut 0,4-0,5 cm paksu ja 1,5 cm pitkä napunen, väriltään usein tumman vihreän ruskea.

Porkkanapelletti on kirkkaan oransiin värinen ja samankokoinen kuin heinäpelletti. Nimensä mukaisesti se on tehty porkkanasta ja kuten heinäpelletti, ei sekään maistu gerbiilin suussa.

Laadukas, monipuolinen siemensekoitus. Kuva: SGY ry

Jyväsekoituksia löytyy markkinoilta useita. Jos käytät jyväsekoitusta gerbiilin ruokintaan, on sekoituksen valinnassa oltava hyvin huolellinen. Useimmat sekoitukset on tehty enemmän omistajan silmää kuin gerbiilin vatsaa varten. Ne sisältävät erivärisiä värjättyjä maissilastuja, joiden ravintoarvo on olematon. Samaten monet sekoitukset sisältävät heinäpellettiä, jota gerbiilit eivät yleensä syö.

Vaatimukset hyvälle jyväsekoitukselle ovat seuraavat: se sisältävät useampaa kuin yhtä viljalajia, siinä on sopivasti auringonkukkaa ja pähkinää, hyvänä lisänä seoksessa on kuivattuja herneitä tai maissinjyviä, se ei sisällä heinäpellettiä tai sitä on hyvin vähän, sekoituksessa ei tarvitse olla maissilastuja tai johanneksen leipäpuuta (tätäkään eivät gerbiilit yleensä syö). Hyväksi koettuja siemenmerkkejä ovat Supa Hamster, Oscar sekä K-kaupoista saatava Hollantilainen Witte Molen.

Jyväsekoituksen voit tehdä helposti itsekin. Osta esim. maatilapuodista kauraa, ohraa, vehnää. Lisää pähkinää tai auringonkukansiemeniä. Vaihtoehtoisesti voit lisätä papukaijoille tarkoitettua pähkinäsekoistusta. Hyvin usein muistetaan mainita, ettei gerbiilille saisi syöttää auringonkukansiemeniä tai pähkinöitä. Tämä ei täysin pidä paikkaansa. Näitä herkkuja ei saisi syöttää liiallisesti, jottei gerbiili pääsisi lihomaan. Pienissä määrissä auringonkukka ja pähkinä ovat välttämättömiä. Ne sisältävät runsaasti vitamiini ja hivenaineita, sekä tärkeitä rasvahappoja, jotka auttavat rasvaliukoisten vitamiinien imeytymisessä.

Gerbiilin, kuten muidenkin jyrsijöiden, suolisto tarvitsee kunnossa pysyäkseen heinää. Vaikka gerbiili ei näyttäisi heinää samalla tavalla ahmivankaan kuin auringonkukansiemeniä, olisi sitä hyvä tarjota mahdollisimman usein. Parasta on hyvälle tuoksuva, puhdas kuiva heinä. Heinää ei kannata antaa kovin isoja määriä vaan pieniä annoksia, joissa gerbiileillä riittää myös puuhaa, kun ne lajittelevat heinät, silppuavat niitä ja samalla myöskin syövät.

Juomana gerbiilillä on aina puhdas ja raikas vesi. Vesi on hyvä tarjoilla juomapullosta. Sillöin tällöin sattuu tielle gerbiileitä, jotka tuntuvat kilvoittelevan keskenään siitä kuinka nopeasti juomappulloon saadaan jyrsittyä reikä. Tällaisille gerbiileille on parempi tarjota vesi kupista. Vesikuppi on syytä nostaa tason päälle, jottei se täyty heti puruista.

Jos gerbiilisi syövät pellettiä ei lisävitamiineja tulisi antaa. Jos taas ruokit gerbiileitäsi jyväsekoituksella on varsinkin kasvaville poikasille ja kantaville naaraille hyvä lisätä vitamiinia juomaveteen. Vitamiineja voi ostaa apeteekista tai eläinkaupasta. Vitamiinejä annetaan kuuriluonteisesti, esim. viikon kuuri, jonka jälkeen pidetään parin viikon tauko. Vitamiineina voidaan antaa joko monivitamiineja, jolloin vitamiiniliuos sisältää kaikkia vitamiineja tai vain määrättyä vitamiinia estämään mahdollisia puutostiloja. Esimerkiksi kantava naaras saattaa tarvita E-vitamiinilisäystä tai nokkatautinen gerbiili B- ja C-vitamiinia.

Oheisruoka-aineina voidaan gerbiileille antaa vihanneksia, hedelmiä, juureksia, marjoja, leipää sekä erilaisia puuroja. Varsinkaan vihanneksia tai juureksia gerbiilit eivät välttämättä syö elleivät ole tottuneita niihin jo poikasesta asti.

Ulkomaiset kasvikset on tarpeen kuoria. Kotimaisille riittää huolellinen pesu. Kasvikset kannattaa tarjota pienissä erissä sekä poistaa “vanhat” puoleksi syödyt kasvikset, jotteivät ne jää mätänemään häkkiin purujen joukkoon. Vihanneksia voidaan tarjota sekä raakana tai keitettynä. Turhaa keittämistä kannattaa vältää, koska se tuhoaa ruoassa olevia ravinteita.

Gerbiileille voi tarjota sekä tummaa että vaaleaa leipää. Tumma kuivunut leipä on ihanteellisinta, koska se antaa myös työtä gerbiilin hampaille ja estää niitä kasvamasta liian pitkiksi.

Varta vasten gerbiiliä varten on turha ruveta keittämään puuroja. Gerbiilit eivät itsekään keittä luonnossa jyvistä puuroja itselleen. Jos kuitenkin omalta aterialta on jäänyt puuroa, makarooneja, perunamuusia tms. yli, voi ne vallan mainiosti antaa gerbiilille. Kannattaa kuitenkin muistaa, että gerbiilin vatsa on kovin pieni. Kun omistajan mielestä gerbiili on vain nuuhkaissut ja näykännyt puuroaan, onkin gerbiili itse asiassa syönyt jo vatsansa kylläiseksi.

Maitotuotteista voidaan gerbiileille tarjota pienissä määrissä kermaviiliä, raejuustoa sekä tavallista juustoa. Maitotuotteiden antamisessa kannattaa noudattaa kohtuullisuutta. Vaikka tutkimusta gerbiilin laktoosi-intoleranssista ei olekaan tehty, on hyvin todennäköistä että aikuisen eläimen suolisto ei enää kykene hajoittamaan maidossa esiintyvää sokeria. Niinpä myös gerbiili voi saada ikäviä vatsavaivoja maitotuotteista.

Tuoretta ruohoa tai ituja voidaan antaa gerbiilille. Ruoho tulisi poimia mahdollisimman kaukaa ajoteilta. Läheellä tietä olevissa ruohoissa voi olla hyvinkin suuria määriä raskasmetalleja, jotka voivat olla pidemmän päälle kohtalokkaita gerbiilille.

Jos gerbiiliä ruokitaan pääasiassa jyväseoksella, on hyvä tarjota gerbiilille silloin tällöin koiran tai kissan kuivaruokaa tyydyttämään eläinperäisen proteiinin tarvetta. Kärpäsiä tai matoja on turha tarjoilla meidän lemmikkigerbiileille. Varsinkin kärpäset saattavat levittää erilaisia tauteja sekä sisäloisia.

Kantaville ja imettäville naaraille voidaan antaa kalkkikivi, jota ne voivat jyrsiä halutessaan. Kalkkikiven haittana on se, että gerbiilit saattavat purkaa siihen ylimääräistä toimintatarmoaan ja kivi katoaa muruina purujen sekaan parissa päivässä. Parempi onkin tarjota lisäkalkki erillisena jauheena, joka voidaan sekoittaa esim. puuroon tai kermaviiliin tai liuottaa veteen ja annostella ruiskulla gerbiilin suuhun.

Ruoka-aineiden säilytys

Säilyttämällä ruoka-aineita oikein taataan niissä olevien ravinteiden säilyminen sekä estetään ruoan pilaantuminen. Varsinkaan siemenseoksessa olevat jyvät ja pähkinät eivät saisi homehtua, koska ne ovat hyvin myrkyllisiä sen jälkeen ja voivat aiheuttaa gerbiilin menehtymisen.

Jyvät ja pelletti olisi säilytettävä kuivassa ja viileässä paikassa. Hyvin usein jyviä tai pellettiä joudutaan säilyttämään huoneen lämpötilassa, jolloin pidemmän säilytyksen aikana osa vitamiineista ja hivenaineista on saattanut hajota. Tämän takia pelletin valmistajat lisäävät yleensä pelletteihin hieman enemmän vitamiineja ja hivenaineita kuin mitä vakuustodistukseen on merkitty. Kosteissa paikoissa kuten maakellarissa ei jyviä tulisi säilyttää juuri edellä mainitun homehtumisriskin takia. Jos jyviä tai pellettejä säilytetään kellarissa tulee huolehtia, että villit jyrsijät rotat, hiiret ja myyrät eivät pääse niihin käsiksi. Hiirten liikamaan ruoan syöttämisestä omille gerbiileille saattaa koitua ikäviä seurauksia; tauteja, sisäloisia ym.

Tuoreruoat säilytetään aina jääkaapissa tai kylmäkaapissa. Homehtunutta vihannesta ei kannata gerbiilille antaa. Vaikka leikkaisit homehtuneen kohdan pois, on homeitiöitä jäljellä vielä lopussakin vihanneksessa. Marjoja ja tuoretta ruohoa ei voi säilyttää kovin pitkään huoneen lämpötilassa, koska ne voivat ruveta käymään. Yleensä käymisen haistaa marjoista. Ne haisevat hyvin imelälle ja makealle. Käyneitä marjoja tai ruohoa ei pidä gerbiilille antaa.

Kuivat leivät säilyvät parhaiten paperipussissa tai avonaisessa astiassa, jolloin niistä haihtuva kosteus pääsee haihtumaan vapaasti. Muovipussissa säilytetyt leivät homehtuvat helposti.

Milloin ruokitaan ja miten paljon

Gerbiilien ruokkiminen on hyvin kasvattajakohtaista. Toiset ruokkivat eläimet kaksi kertaa päivässä toiset kerran päivässä ja toiset joka toinen päivä. Jos gerbiilit ruokitaan kaksi kertaa päivässä kannattaa pääruoka antaa aamulla ja illalla puolestaan lisuketta ja heinää.

Jos gerbiilit ruokitaan vain kerran päivässä, on ruokinta-ajankohta hyvä ajoittaa alku iltaan. Silloin gerbiilit aloittavat puuhastelemisen aikaisemmin ja ovat huomattavasti hjiljaisempia yöllä, jolloin muu perhe on nukkumassa. Pääruoan lisäksi voidaan gerbiilille antaa samanaikaisesti heinää ja vihanneksia/kasviksia.

Ruokkimalla gerbiilit joka toinen päivä, on ruokaa annettava reilummin sekä pidettävä huoli, että vesipullot ovat täynnä. Vaikka gerbiileitä ei siis joka päivä ruokikaan, olisi hyvä kuitenkin tarkistaa kaikki terraariot/häkit läpi ja katsoa, että ruokaa on riittävästi, juomapullossa on vettä ja gerbiilit ovat hyvinvoivan ja terveen näköisiä.

Ruoka voidaan annostella joko ruokakuppeihin tai antamalla purujen päältä. Ruokakuppi kannattaa nostaa korkeammalle, jotta gerbiilit eivät pääse puruttamaan sitä täyteen. Ruokakupin etuna on se, että ruokaa voidaan antaa reilummin, ilman että se menee hukkaan ja katoaa purujen syövereihin. Kaataminen ruoka purujen päälle, antaa taas gerbiilille enemmän ajankulua. Purujen kaivelu ruoan löytämiseksi on gerbiilistä hyvin motivoivaa.

Ruokittaessa gerbiileitä kupista, on sopiva ruokamäärä sellainen, että ruokaa on vielä jäljellä kupissa. Annettaessa ruoka purujen päältä, on sopivaa ruokamäärää vaikeampaa arvioida. Gerbiilit peittävät hyvin mielellään jäljelle jääneen ruokansa purujen alle, joten ruokaa menee enemmän hukkaan kuin käytettäessä kuppia.

Gerbiilin laihduttamiseen ei yleensä ole tarvetta vaikka varsinkin urosgerbiilit pyöristyvät hyvin helposti. Suotakoon se niille. Poikalaumassa asuville gerbiilipojilla kun on elämässä lähestulkoon vain yksi ilo ja se on syöminen. Jos gerbiili rupeaa näyttämään sairaalloisen lihavalta, on laihduttaminen paikoillaan. Jos gerbiili syö jyväsekoitusta poistetaan ensimmäisenä auringonkukka ja pähkinäseoksesta. Pari pähkinää voi antaa iltapalaksi, mutta muuten niitä ei anneta gerbiilille. Liikuntaa olisi hyvä lisätä. Juoksentelu lattialla tai puuha-akvaariossa kuluttaa gerbiililläkin useamman kalorin.

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että laihdutuksella olevan gerbiilin ruokamäärää ei saa pienentää liikaa. Helposti käykin niin, että vähemmän ruokaa tarkoittaa vähemmän vitamiineja ja hivenaineita. Lopputuloksena saattaakin olla vitamiinin puutoksesta kärsivä gerbiili.

Ruoka-aineallergiat

Toistaiseksi ei gerbiileillä ole raportoitu olevan mitään ruoka-aineallergioita. Muilla lemmikkieläimillä ne alkavat olla jo hyvinkin yleisiä. Ruoka-aine allergioiden oireisiin kuuluu yleensä ihon hilseileminen ja kutiaminen, karvan lähtö laikuittain, gerbiilin ahkera itsensä rapsuttaminen, silmien vuotaminen jne.

Jos gerbiilillesi ilmestyy yllä mainittuja oireita, käytä gerbiili elänlääkärillä. Hän tutkii, että oireet eivät aiheudu sisä- tai ulkoloisista, tulehdustaudista tms. Kun muut mahdolliset sairauden aiheuttavat tekijät on saatu suljettua pois, ja allergian mahdollisuus varmistettua, aloitetaan allergisoivan ruoka-aineen/aineiden etsiminen ruokintakokeilla.

Yhdistys on hyvin kiinnostunut, gerbiileihin liittyvistä sairauksista, joten jos gerbiililläsi joskus todetaan ruoka-aineallergia, ota yhteyttä myös hallituksen jäseniin tai jalostusneuvojaan. Näin saamme kartutettua tietomääräämme ja tulevaisuudessa auttamaan muita gerbiilinomistajia.

Alttius allergiaan on muilla eläinlajeilla epäilty perinnölliseksi. Niinpä allergista gerbiiliäkään ei pitäisi käyttää jalostukseen.

Mistä tietoa

Gerbiilikasvattajan tärkeimpiä ominaisuuksia on tiedonhankkimiskyky. Vaikka gerbiilien ruokinnasta ei opuksia olekaan kirjoitettu, voi ravintoaineoppia opiskella ihmisistä ja muista eläinlajeista kirjoitetuista kirjoista. Kirjoissa kerrotaan vitamiinien ja hivenaineiden vaikutuksesta, niiden puutosoireista tai vastaavasti yliannostuksen oireista. Kirjoista löytyvät myös tarkat tiedot eri ruoka-aineiden sisältämistä energia, hiilihydraatti, proteiini sekä vitamiini ja hivenainemääristä. Käypä siis kurkkaamassa mitä kirjastosi valikoimista löytyy.

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Aavikkorumpu lehdessä 3/97 Kasvattajakurssin yhteydessä. Artikkelin on kirjoittanut Minna Koivu.

Päivitetty viimeksi: 9.6.2004