Esittelyssä shawin jirdit

Kuva: Marleen Greven-Stoffers

Teksti: Pia Mäkelä ja Pia Vesala (julkaistu aiemmin Aavikkorummussa 1/2000)

Shawit luonnossa

Shawin jirdin on ensimmäisenä kuvannut tieteelle herra nimeltä Duvernoy vuonna 1842. Shawit elävät Pohjois-Afrikan rannikon kuivilla alueilla. Niiden levinneisyys ulottuu kaistaleena Marokosta Egyptiin eikä niitä esiinny 150 mailia kauempana rannikosta. Shaweja ei esiinny Aasian puolella, ei edes Lähi-Idässä. Ne kaivavat suuria käytäväverkostoja kuten muutkin jirdit. Pesä kaivetaan mielellään jonkin pensaan alle, ja jirdejä voi havaita liikkeellä pesän ulkopuolella myös päivisin. Joinakin vuosina shawin jirdi -populaatiot kasvavat niin suuriksi, että niistä on vahinkoa sadolle.

Shawien ulkonäkö vaihtelee runsaasti eri alueilla ja niistä on erotettu useita alalajeja (joiden määrästä ja jaottelusta on kiistelty). Libyan jirdi ja Shawin jirdi ovat hyvin samannäköisiä, ja niillä on sama kromosomiluku, minkä vuoksi niitä on toisinaan ehdotettu vain saman lajin eri muodoiksi. Koska lajeilla kuitenkin on monia morfologisia eroja ja ne ovat erotettavissa toisistaan myös päällekkäisen levinneisyyden alueella, lienevät ne kuitenkin kaksi eri lajia, eivätkä vain alueellisia muunnoksia samasta lajista.

Shawin jirdit

Sue Green, vapaasti suomentanut Pia Mäkelä (Ilmestynyt aiemmin NGS:n Newsletterissä, julkaistu NGS:n luvalla)

Shawin jirdit ovat mongoliangerbiiliä suurempia, mutta muuten hyvin samannäköisiä. Niitä on käytetty laboratorioissa koe-eläiminä, ja jonkin verran myös lemmikkeinä, mutta ne eivät ole koskaan olleet kovin yleisiä. Shawit ovat loistavia lemmikkejä; ne kesyyntyvät hyvin eivätkä pure juuri koskaan. Ne oppivat pieniä temppuja kuten tulemaan kutsusta luokse ja tekemään tarpeensa sanomalehdelle vapaana juostessaan.

Hoito ja ruokinta

Shawien asunnoksi soveltuu parhaiten samanlainen terraario kuin mongoliangerbiileillekin. Niiden viihtymiseksi terraario kannattaa laittaa paljon purua kaiveltavaksi. Shawit pitävät myös kaikenlaisista tunneleista. Niiden perusruuaksi käy samantyyppinen jyväseos kuin gerbiileillekin, mutta ne ovat enemmän kaikkiruokaisia ja kaipaavat lisukkeita. Shawit rakastavat kaikenlaisia vihanneksia ja hedelmiä ja toisinaan niille pitäisi antaa vähän lihaa (esim. kissan purkkiruokaa tai jauhomatoja).

Jos hankkii shawin jirdejä vain lemmikeiksi, kannattaa hankkia kaksi urosta tai YKSI NAARAS. Urokset tulevat hyvin toimeen keskenään, kuten mongoliangerbiilitkin. Naaraat sen sijaan ovat aggressiivisempia ja hyvin reviiritietoisia (ihmistä kohtaan ne ovat mukavia). Kaksi naarasta voi tulla jonkin aikaa toimeen, jos ne ovat olleet yhdessä pienestä pitäen, mutta vanhempana ne alkavat yleensä tapella. Naaraat ovat hyvin dominoivia myös uroksia kohtaan, mikä tekee kasvatuksesta hankalaa. Naaras nimittäin yleensä omii ruuat, pesäkopit yms, joiden luota se ajaa uroksen pois sen häntää näykkimällä. Lopulta molemmat eläimet saavat stressioireita (silmät ja kuono vuotavat, laihtuvat jne). Vaikka shawien tappelut eivät olekaan yhtä vakavia kuin mongoliangerbiilien tappelut, on stressi lopulta kuitenkin sitä luokkaa, että eläimet on erotettava toisistaan.

Lisääntyminen

Jos haluaa teettää poikasia, on mahdollisuutena joko käyttää hyvin nuorta naarasta tai astuttaa vanhempi naaras sen ollessa kiimassa. Jos naaraan laittaa (aikuisen) uroksen seuraan hyvin nuorena, se saa ensimmäisen poikueen n. 10 viikon iässä. Yhdestä kahteen poikuetta ehtii syntyä, ennen kuin pariskunta on erotettava toisistaan. Vanhemman yksin asuvan naaraan voi astuttaa sen ollessa kiimassa, laittamalla sen uroksen kanssa yhteen muutamaksi tunniksi. Kiima on melko helppo havaita jos naaraan ja uroksen häkit ovat lähekkäin ja eläimet pääsevät haistelemaan toisiaan. Kiimainen naaras heiluttaa häntäänsä urosta haistellessaan, mutta muulloin naaras vinkuu äänekkäästi ja yrittää purra urosta.

Shawien kantoaika on n.24 - 26 päivää. Nuoret shawit kehittyvät nopeammin kuin mongoliangerbiilin poikaset: 16 vuorokauden iässä niiden silmät ovat täysin auki, ne liikkuvat taitavasti ja syövät kiinteää ruokaa. Tästä eteenpäin ne kasvavat todella vauhdilla. Emo kuitenkin hoitaa poikasiaan antaumuksella neljän viikon ikään asti. Emolla on ns. poikaskiima muutamatunti poikimisen jälkeen (kuten mongoliangerbiileilläkin). Mikäli uros astuu sen, uusi poikue syntyy edellisen ollessa vasta kolmen viikon iässä. Mongoliangerbiiliemo yleensä pystyy hoitamaan tämän kakkospoikueen kunnialla, mutta shaweilla se yleensä jää laiminlyödyksi ja poikaset kuolevat.

Erinäköisiä shaweja

Euroopassa on lemmikkeinä hyvinkin erinäköisiä, shawin jirdeiksi kutsuttuja jirdejä. Eroja löytyy niin värityksessä, koossa kuin pään muodossakin (pitkä/lyhyt pää, pyöreä/terävä kuono). Saattaa olla, että nämä eri tyypit kuuluvat eri alalajeihin ja ovat siis peräisin esiintymisalueen eri osista, shawien ulkonäkö nimittäin vaihtelee paljon luonnossakin. Epäilyjä on myös siitä, että shawit saattaisivat risteytyä libyanjirdien kanssa vankeudessa, jolloin jotkut lemmikkishawit saattaisivatkin olla kahden lajin risteymiä. Erinäköisten jirdien luonteissa on myös jonkinverran eroja: Englannissa perinteisesti lemmikkinä olleet suuremmat jirdit ovat rauhallisempia ja kesympiä kuin Keski-Euroopassa yleisemmät pienemmät shawit. Erinäköisiä shaweja voi käydä ihmettelemässä NGS:n kotisivuilla. 

Shaweilla ei esiinny kuin yhtä perusväriä vaan ne kaikki ovat agouteja. Englannissa shaweilla on kuitenkin esiintynyt pieniä valkoisia otsaspotteja ja viimeaikoina myös valkoisia hännänpäitä.

Shawin jirdit lemmikkeinä

Olen omistanut vuoden 1999 alkupuolelta lähtien kaksi shawi jirdi urosta jotka hankin eläinkaupasta ja ajattelin kertoilla miten olen toiminut niiden kanssa.

Majoitin heidät terraarioon jossa sisustuksena on iso pesämökki, juurakkoja, juomapullo, ruokakuppi ym. Aluksi sisustukseen kuului myös kylpyhiekka astia, koska Stan ja Laurel näyttivät siltä että heidät olisi dipattu ruokaöljyyn, mutta kuinkas ollakaan, hiekka-astia toimikin tähystyspaikkana ja WC:nä eikä siinä kylvetty kertaakaan. Stan ja Laurel saivat siis pitää rasvamuotinsa sillä kylpemään he eivät vapaaehtoisesti suostu.

Ruokapuoli hoituu samalla tavalla kuin gerbiileillä, siis jyväsekoitusta, korppuja ja kaikenlaisia vihanneksia/hedelmiä. Puuroja en ole vielä kokeillut joten en tiedä kelpaako ne kuinka hyvin.

Heinää ainakaan nämä kaksi eivät tunnu erityisemmin hyödyntävän, silppuavat sen silpuiksi keskelle terraariota jos edes viitsivät tehdä sitäkään. Pesämateriaaliksi se ei näytä kelpaavan.

Gerbiilien silppurikisoihinkaan ei taida näillä veljeksillä olla asiaa sillä talouspaperinrullanhylsyn nakerrus vei yli viikon! Pesämökin ikkunoita on kyllä laajennettu mutta pahvi ei kelpaa sitten millään.

Vedenkulutus on vähäistä, suunnilleen samaa luokkaa kuin esim. crassuksilla, jotka tunnetusti eivät ole loppasuita. Mutta tämä ei tarkoita sitä, ettei juomapulloa tarvittaisi, vaan se tietenkin kuuluu terraarioo.

Purut olen vaihtanut noin kolmen viikon välein, eikä hajuhaittoja ole ollut sen enempää kuin gerbiileissäkään.

Luonne näillä kahdella on aivan mahtava ja olen yllättynyt erittäin suuresti siitä että he olivat käsikesyjä jo tullessaan minulle, kun useimmat eläinkaupan eläimet jotka olen itselleni hankkinut, ovat olleet oikeita pikkupetoja vaatien kunnon kesytysoperaation.

Itse olen ollut erittäin tyytyväinen hankintaani. Minusta on mukava mennä eläinten puolelle ja seurailla kun kaksi erittäin uteliasta shawi jirdiä seurailee mökkinsä katolta silmät pyöreänä mitä touhuilen ja josko ottaisin heidät syliin juoksentelemaan.

Ehkä tapaat Stanin & Laurelin joku kerta näyttelyssä hurmaamassa tuomareita.