Gerbiilien silmäpatit

Teksti ja kuvat: Jenny Kolehmainen

Kasvattajapäivillä 2022 keskusteltiin gerbiilien sairauksista, ja sen tiimoilta minua pyydettiin kirjoittamaan Aavikkorumpuun jonkinlaista yhteenvetoa silmäpattien aiheuttajasta ja hoidosta. Silmäpatit ovat yleistyneet muutamien viime vuosien aikana, ja oirehtivia gerbiilejä näkee ajoittain näyttelyissä ja someen ladatuissa kuvissa. Aiheesta on hankalaa kirjoittaa, sillä syytä silmäpateille ei ole aukottomasti pystytty selvittämään ja täten hoitotulokset ovat epävarmoja. Vaikka olen tutkinut silmäoireita ja kerännyt niistä tietoa, korostan, ettei minulla ole kokemusta eläinlääketieteestä, joten artikkelia ei voida pitää mitenkään tieteellisenä tai oikeassa olevana.

Oireet

Oireena ovat nimensä mukaisesti silmissä, tarkemmin silmäluomessa, esiintyvät patit. Tyypillisesti patit sijoittuvat yläluomiin, mutta voivat esiintyä myös alaluomissa ja silmien ympäristössä. Patit ovat märkäisiä, ja puhjetessaan erittävät vaaleankeltaista eritettä. Usein iho niiden kohdalla on niin ohut, että märkä paistaa ihon läpi. Pattien koko voi vaihdella ja niitä voi esiintyä useampia vierekkäin luomen reunalla. Suuremmat patit sijoittuvat tyypillisesti silmän ulkonurkkiin. Patit vaikuttavat tukkeutuneelta talirauhaselta ja pahimmillaan niitä saattaa kertyä silmäluomen rajaan riviksi asti.

Patit saattavat ilmestyä nopeasti ja kadota yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin. Patit saattavat kuitenkin aiheuttaa gerbiilille epämukavaa oloa, jolloin gerbiili saattaa raapia tai hangata silmiään. Tällöin silmät voivat myös tulehtua ja näyttää ärtyneiltä. Patteihin voi liittyä karvapuutoksia silmäluomissa tai silmäkulmissa, ihon punoitusta ja silmien vetistämistä ja rähmimistä niin, että silmät saattavat joskus juuttua umpeen. Luomet saattavat myös näyttää turvonneilta ilman, että niistä erottaa selkeitä patteja. Gerbiilin silmä tai silmät saattavat näyttää siltä, että ne ovat raollaan tai puoliksi auki. Gerbiilien yleisvointi saattaa olla nuutunut ja se saattaa menettää massaansa, mutta oireet eivät johda välittömästi gerbiilin kuolemaan. Silmäpattien yhteydessä gerbiileillä saattaa esiintyä pieniä, karvattomia kohtia ja ärsytystä etukäpälien sisäsyrjillä.

Sairastuneita yhdistävät tekijät

Ensimmäiset silmäpatit havaitsin gerbiileilläni noin 2016–2017, mutta ne eivät aiheuttaneet vaivoja vaan katosivat itsekseen hyvin nopeasti. Myöhemmin vanhoja kuvia tarkastellessani epäilen, että patteja on esiintynyt gerbiileillä kuitenkin huomattavasti aiemmin, jo vuosina 2012–2013, mutta ei samassa mittakaavassa eikä yhtä huomattavina. Vuosien aikana omissa gerbiileissäni on ollut noin kymmenisen tapausta. Tämän lisäksi patit ovat yleistyneet yhtä lailla muuallakin, ja gerbiiliaiheisissa Facebook-ryhmissä pateista kysellään nykyään usein.

Kasvattajat ovat havainneet, että silmäpatit ovat tyypillisesti varttuneiden gerbiilien vaiva, ja esiintyvät yleensä gerbiilin lähestyessä kahta ikävuotta. Patteja esiintyy yleisemmin uroksilla kuin naarailla. Osa kasvattajista on havainnut pattien vaikuttavan perinnölliseltä, ja oireiden kulkevan suvussa, mutta toiset eivät taas ole huomanneet vastaavaa, vaan patteja on esiintynyt täysin gerbiilin taustoista riippumatta eivätkä ilmenneet tapaukset ole olleet toisilleen sukua. Yhteistä pattien esiintymiselle kuitenkin on, etteivät ne vaikuta olevan tarttuvia: oirehtivan gerbiilin kanssa samassa terraariossa olevista gerbiileistä ei tyypillisesti sairastu muita.

Varhaiset tiedot

Koska Suomessa tietämys silmäpateista oli olematonta, ryhdyin etsimään tietoa ulkomaalaisista lähteistä. Googlettaminen hakusanalla ”gerbils eye pustules” toi silmien eteen nykyisin kuolleen ja kuopatun e-Gerbil -sivuston artikkelin, jossa kerrottiin mystisistä silmäoireista. Artikkelin kirjoitusvuosi ei ole tiedossa, mutta siinä kerrottiin oireita esiintyneen aiemmin muissa maissa ja myöhemmin Iso-Britanniassa ja Saksassa. Artikkelissa puhutaan kuitenkin jonkinlaisen periytyvän viruksen mahdollisuudesta, vaikkakaan kaikki virusta kantavat eivät oirehdi ja siten sairastu. Artikkelin mukaan antibioottihoidolla voidaan saavuttaa tuloksia ja helpottaa bakteereista johtuvia silmäoireita, mutta silmäpattien aiheuttajaa, sikäli mikäli kyseessä on virus, ei antibiootti luonnollisesti pysty poistamaan.

Kysellessäni asiasta ulkomaalaisilla keskustelualueilla en tullut hullua hurskaammaksi. Aiheesta tunnuttiin vaiettavan, ja eräs pitkänlinjan kasvattaja ja tuomari ilmaisi, että kyseessä voisi olla jokin papilloomaviruksen tyyppinen aiheuttaja, jolloin oirehtiva eläin olisi hyvä käydä näyttämässä eläinlääkärissä. Tutkittua tietoa aiheesta ei kuitenkaan ollut saatavissa.

Siirtyessäni tutkimaan silmäoireiden tyypillisyyttä jyrsijöillä, törmäsin kääpiöhamstereilla samanlaiseen oirekuvaan, jossa silmäluomiin muodostuu samantyyppisiä paise-eritteellä täyttyviä silmäpatteja. Vastauksia oireiden aiheuttajasta ei kuitenkaan hamsterien puoleltakaan löytynyt, vaikka Googlen kuvahaku toikin eteen useita kuvia ja omistajien huolestuneita kysymyksiä siitä, mikä hamsterin silmää mahtaa vaivata.

Tutkimukset

Konsultoin eläinlääkäriä aikoinaan silmäoireista, mutta tulin nopeasti siihen ymmärrykseen, kuinka eläinlääketieteessäkin ollaan monesti pääasiallisesti hoitamassa kuntoon oiretta eikä niinkään ensimmäisenä tutkimassa sen aiheuttajaa. Siksi omille gerbiileille on vuosien saatossa kokeiltu kosteuttavia silmätippoja, antibioottisilmätippoja, kortisonisilmätippoja ja suun kautta otettavaa antibioottia, joilla on ollut korkeintaan tulehdusta hillitseviä vaikutuksia, mutta patteihin ne eivät ole auttaneet.

Syksyllä 2020 otin yhteyttä eläindiagnostiikkalaboratorio Movet Oy:hyn silmien paise-eritteiden tutkimiseksi. Vastauksena Movet toimitti minulle postitse välineet paise-eritteen talteenottamiseksi ja lähettämiseksi laboratorioon. Kahden gerbiilin lopetuksen yhteydessä keräsin eläimien silmissä olevista paiseista eritenäytteet ohjeiden mukaan toimien ja postitin ne samoin tein laboratorioon analysoitavaksi. Laboratoriosta varoitettiin, ettei tutkimus välttämättä onnistu näin pienestä eritemäärästä, mitä gerbiilien silmäluomen patista on mahdollista saada. Muutaman päivän kuluessa sain laboratoriosta vastauksen sähköpostiini, joten viljely oli onnistunut. Vastauksen mukaan gerbiilien silmäpateista ei löytynyt selittävää bakteerikasvustoa, vaan se sisälsi ainoastaan niukasti gerbiilin ihollakin normaalisti elävää bakteerikantaa, ns. normaaliflooraa. Suomen gerbiiliyhdistys avitti tutkimuksia kustantamalla niistä osan saaden käyttöönsä tutkimustulokset, joita eläinlääkäri Kati Härkönen ystävällisesti SGY:n pitkäaikaisena tuomarina ja kasvattajana ja asiasta ammattinsa kautta kommentoi. Katin mukaan viljelylöydös on ollut odotettu, sillä ihotulehdukset ovat tyypillisesti ihon ja elimistön oman mikrobiston aiheuttamia. Oma mikrobisto puolestaan pääsee tyypillisesti riehaantumaan jonkin tekijän laskiessa elimistön omaa puolustusta. Ratkaisua tutkimusten avulla ei siis saatu, mutta tutkimusten perusteella bakteerit pystyttiin jättämään oireiden aiheuttajien ulkopuolelle.

Aiheuttaja 1: Virukset ja sienet?

Mutta mikä sitten voisi aiheuttaa silmäpatteja gerbiileille? Yksi veikkaus on virukset ja sienet, joista kuitenkaan yksikään ei aiheuta muille lajeille oireita, jotka sopisivat gerbiilien silmäpattien aiheuttajaksi.

Viruksista aiheuttajaksi on esitetty papilloomavirusta, jota ei toistaiseksi gerbiileillä kuitenkaan tunneta. Jokaisella eläinlajilla se on oma viruksensa, eikä siirry lajista toiseen. Se tavallisesti ilmaantuu eläimen vastustuskyvyn laskiessa syystä tai toisesta. Koirilla papillomavirus voi esiintyä eri aluella, ja yksi niistä ovat silmäluomet ja kyynelkanavan reunat. Koirilla ne kuitenkin aiheuttavat syylämäisiä muutoksia eivätkä nestetäytteisiä patteja. Samoin hirvillä papilloomavirus aiheuttaa ihokasvaimia, jotka voivat kadota itsekseen vastustuskyvyn alkaessa toimia. Tartunnasta paranemisen jälkeen hirvi on vastustuskykyinen uusille tartunnoille. Gerbiileillä silmäpatit näyttäisivät käyttäytyvän juuri niin, ettei nuorena sairastetut silmäpatit enää myöhemmin palaa, mikäli ne ovat välissä kadonneet kokonaan.

Yhdeksi taudinaiheuttajaksi on esitetty herpestä, joka kuitenkin muilla eläimillä oireilee lähinnä hengitystieinfektioina ja tiineyden keskenmenoina. Gerbiileillä tällaista ei ole tiettävästi havaittu silmäpattien yhteydessä.

Lemmikkijyrsijöistä hamstereilla tunnetaan oma papovavirus, HaPV, jota esiintyy vain hamstereilla. Tauti aiheuttaa epätasaisia möykkyjä ihossa selän, niskan ja leuan alueilla, jotka muuttuvat myöhemmin syylämäisiksi möykyiksi niskan ja pään alueille. Tauti johtaa aina kuolemaan. Gerbiileillä silmäpatit taas eivät ole syylämäisiä eivätkä eläimet menehdy, joten vastaavasta sairaudenaiheuttajasta tuskin on kyse.

Aiheuttaja voisi kuitenkin olla myös sieni: esimerkiksi Fusarium Oxysporum -sieni aiheuttaa hiirillä infektioita häntiin ja silmiin. Kuitenkin tulehduksen mekanismi on tuntematon. Kyseisiä punahomeita esiintyy yleensä viljoissa, joista gerbiilien ruoka tyypillisesti koostuu. Rehun mukana tulleet homesienet saattavat tyypillisesti aiheuttaa allergisia reaktioita ja homemyrkyt puolestaan voivat sairastuttaa eläimiä. Homemyrkkyjä voi muodostua viljaan jo pellolla tai varastossa, kun olosuhteet homeiden kehittymiselle ovat otolliset eli kosteat ja lämpimät. Tämänkin vuoksi vuoksi eläimille tarkoitettu kuivamuona tulisi säilyttää kuivassa ja viileässä kaikenlaisen kasvuston estämiseksi.

Aiheuttaja 2: Loiset?

Yhdeksi aiheuttajaksi on esitetty loisia. Hamstereilla iho-oireita aiheuttavat esimerkiksi talipunkit, tarkemmin sikaripunkit. Sikaripunkkia löytyy melkein jokaiselta hamsterilta ja se elää hamsterin ihossa sen karvatupeissa. Normaalisti punkki on terveelle eläimelle vaaraton, mutta aktivoituu eläimen sairastuessa tai vastustuskyvyn muutoin huonontuessa ja saattaa kehittyä sairaudeksi, jota kutsutaan demodikoosiksi. Hamstereilla se aiheuttaa tavallisesti karvanlähtöä, kutinaa ja ihon hilseilyä, mutta esimerkiksi koirilla demodikoosi voi olla lievimmillään paikallinen pieni alue, joka ei näytä ärtyneeltä eikä tulehtuneelta eikä kutise. Paikallisen muodon annetaankin yleensä parantua itsekseen, sillä suurimmalla osalla koirista niiden oma immuniteetti korjaa tilanteen parissa kuukaudessa. Yleistymään pääsevä sairaus vaatii kuitenkin loisia tappavaa hoitoa ja sairauden taustalla olevien syiden hoitoa. Sikaripunkin tyyppisiä Demodex-punkkeja esiintyy myös ihmisellä ja muilla eläimillä, mutta ne ovat tyypillisesti lajispesifisiä. Hamstereilla ne voivat aiheuttaa karvanlähtöä ja kutinaa, mutta esimerkiksi karhuilla talipunkkien villiintyminen lisää karhukapia ja karvatuppitulehduksien esiintymistä.

Vaikka muiden lajien oireet eivät kuitenkaan täsmää täysin gerbiileihin, sillä gerbiilien silmäluomet tai iho muutenkaan eivät kuitenkaan silmäpattien yhteydessä näkyvästi hilseile tai kutise, viittaavat gerbiilien silmäoireet kuitenkin karvatuppitulehdukseen eli follikuliittiin. Siinä karvatupen suu tulehtuu aiheuttaen keltaisen paiseen eli pustelin, jota ympyröi punainen kehä. Gerbiileillä silmäluomen karvatupissa ei kuitenkaan yleensä esiinny tulehduksen aiheuttamaa punaista kehää, vaan karvatuppi näyttää tukkeutuneelta ja talilla täyttyneeltä. Tällaisia täyttyneen näköisiä talirauhasia ei esiinny muualla gerbiilien kehossa, vaan oireet painottuvat silmiin.

Aiheuttaja 3: Allergia ja atopia?

Eläimellä voi esiintyä atopiaa eli atooppista ihottumaa siinä missä ihmiselläkin. Eniten tutkimuksia on löydettävissä koirien atopiasta. Koirissa jotkin rodut ovat toisia alttiimpia sairastumaan. Vaikka atopiaa pidetään seurauksena useista tekijöistä, pidetään perimää yhtenä tärkeimmistä. Atoopikolla immuunijärjestelmä on normaalista poikkeava, ja ihon suojakerros on terveitä yksilöitä heikompi, jolloin eläin voi altistua ulkoisille allergeeneille ihon kautta. Atopiaan kuitenkin liittyy ensisijaisina oireina kutina ja ihon punoitus, jotka pahenevat eläimen raapiessa ja saattaa aiheuttaa tulehduksia. Oireet esiintyvät koirilla tyypillisesti korvissa, tassuissa ja huulissa, mutta myös silmänympäryksissä, peräpäässä ja nivusissa. Gerbiilien silmäpatit eivät automaattisesti näytä aiheuttavan kutinaa tai muitakaan tuntemuksia, eivätkä gerbiilit tavallisesti raavi patteja. Puhjenneiden pattien kautta ihon alle kuitenkin saattaa päästä tulehdusta aiheuttavia bakteereja, jolloin gerbiilit saattavat hangata silmiään tavallista enemmän. Gerbiilien oireet rajoittuvat sitä paitsi ainoastaan silmiin.

Allergisessa oireilussa voi kuitenkin olla atopian sijaan kyse allergiasta jotakin allergianaiheuttajaa, kuten ruoka-ainetta, kohtaan. Koirilla tällöin pyritään vaihtamaan niiden syömien ruokien merkkiä. Kuitenkaan allergioita eivät aiheuta ainoastaan ruoka-aineet, vaan eläimet voivat altistua myös muille allergeeneille, kuten varastopunkeille. Varastopunkkeja esiintyy erilaisia tavaroita ja raaka-aineita varastoidessa, ja niitä esiintyy lähes kaikkialla: huonepölyssä, huonekaluissa, petivaatteissa sekä eläiten kuivamuonassa, purussa, heinässä ym. Normaalista elinympäristöstä niitä on käytännössä mahdotonta poistaa kokonaan, mutta punkkien elinolosuhteet kannattaa tehdä mahdollisimman hankaliksi. Varastopunkit lisääntyvät lämpimissä olosuhteissa ja niiden määrä lisääntyy avonaisena säilytetyssä sekä liian pitkää säilytetyssä ruoassa. Altistuneille ihmisille punkit voivat aiheuttaa heinänuhan tyyppisiä oireita, astmaoireita ja atooppista ihottumaa. Varastopunkkeja pyritään välttämään ruokaa pakastamalla, mikä tappaa ruokaan valmistuksen aikana pesiytyneet punkit. Pakastaminen ei kuitenkaan hävitä varastopunkkien ruumiita eikä niiden ulosteita eikä siten poista allergianaiheuttajaa kokonaan, mutta pysähdyttää varastopunkkien kasvua.

Myös purupöly voi aiheuttaa allergiaoireita gerbiileille. Markkinoilla on erilaisia kuivikkeita, joiden pölyisyysasteet vaihtelevat.

Hoitokeinot

Hyvistä arvailuista ja kokeilusta huolimatta gerbiilien silmäpateille ei ole löytynyt niiden yksiselitteistä aiheuttajaa. Omistajat ja kasvattajat ovat kuitenkin vaihtaneet tietojaan oireiden hoidosta ja vähentämisestä, joita on nyt koottu tähän. Kaikki yllämainitut toimet yhdessä auttavat tehokkaimmin poistamaan oireita. Näillä keinoilla ei todennäköisesti pystytä poistamaan taudin aiheuttajaa, mutta hillitsemään ja jopa poistamaan oireita kokonaan.

Terraarion olosuhteet: Merkittävin hyöty silmäpattien hoidossa on saavutettu parantamalla terraarioiden olosuhteita. Kaiken a ja o on kuivikkeiden säännöllinen vaihtaminen terraarion puhdistuksen yhteydessä. Kutterinpuru kannattaa vaihtaa vähintään 4 viikon välein ja Mörttiröpö useammin. Pesämökissä olevat pehmikkeet kannattaa vaihtaa terveillä eläimillä kahden viikon välein, oirehtivilla useammin. Samalla vaihdetaan heinät, oljet ja mahdolliset pesämateriaalit. Mikäli käytössä on ruokakuppi, siemensekoituksesta jäljelle jääneet viljojen kuoret ja muu ruokaperäinen muhju poistetaan terraariosta tyhjentämällä ruokakuppi kokonaan vähintään pari kertaa kuukaudessa. Terraarioiden puhdistaminen säännöllisesti vähentää pölyn määrää ja huonontaa pöly- ja varastopunkkien elinmahdollisuuksia. Pesämökit kannattaa pestä säännöllisesti ja säännöllisesti sekä pyyhkiä terraarion seinämät pölystä. Märät purut, jotka ovat kastuneet esimerkiksi vesipullon vuotamisen yhteydessä tai tuoreruokaa antaessa, kannattaa siivota huolellisesti pois heti, sillä kosteat purut ovat mainio kasvualusta kaikenlaisille mikrobeille, jotka lisääntyessään voivat vaikuttaa gerbiilien terveyteen. Kyseiset toimet vähentävät myös ennaltaehkäisevästi gerbiilien silmäoireita ja vähentävät mahdollisuuksia sairastua muihin sairauksiin.

Huoneen olosuhteet: Huoneen, jossa gerbiilit ovat, lämpötila pitäisi pitää tasaisena, yli +20 asteessa mutta kuitenkin alle +25 asteessa. Merkittävää on myös huoneessa vallitseva suhteellinen ilmankosteus, joka tulisi olla mieluiten 45% tai sen alle. Mikäli huoneen kosteus ei ole tiedossa, kosteusmittarin voi ostaa isommista tavarataloista. Kosteuden vähentämiseksi huoneessa on useita keinoja, joista paras mutta myös arvokkain on koneellinen ilmankuivaaja. Tyypillisesti huonekosteus on ylimmillään kesällä, mutta pienenee talven lämmityskauden alettua. Myös huone kannattaa tasaisin väliajoin puhdistaa huolellisesti pölystä, sillä purupölyä kertyy helposti esimerkiksi kattopanelointiin ja hyllyjen päälle.

Ruoka: Joillakin gerbiileillä ruokamerkin vähentäminen on voinut vaikuttaa silmäpattien esiintymiseen. Tämä viittaisi mahdollisesti ruoassa olevien allergisoivien ruoka-aineiden vähenemiseen. Jyrsijät voivat harrastajien kokemuksen mukaan allergisoitua esimerkiksi viljoille. Toiset ovat saaneet apua gerbiilien silmäpatteihin ruoan pakastamisesta, mikä puolestaan viittaisi elävien allergeenien eli mahdollisten pöly- tai varastopunkkien vähenemiseen ruoassa. Isot ruokaerät voi pakastaa esimerkiksi pussittamalla ruoat kilon pusseihin ja ottamalla niitä käyttöön yksi pussi kerrallaan, kunhan huolehditaan ruoan huolellisesta lämpenemisestä ennen tarjoilua. Ruokien säilyttäminen pakastamisen jälkeen kuivassa ja viileässä, tiiviissä astiassa parantaa ruoan säilymistä ja punkkien lisääntymistä. Myös päiväysvanhojen ruokien tarjoilua kannattaa välttää, mikäli ruoka on pakastamatonta. Pakastettu ruoka puolestaan säilyy päiväyksen ylikin. Ruoan pakastaminen toimii myös eläinten sairauksia ja loisia ennaltaehkäisevänä toimena. Jo oireilevalla gerbiilillä oireet saattavat korjautua hitaastikin, joten eri ruokamerkkiä tai pakastusta kokeillessa samaa toimintamallia kannattaa jatkaa useiden viikkojen ajan. Juomavesi vaihdetaan päivittäin ja juomaveden jatkuva saanti tulee varmistaa.

Silmien puhdistus: Sairastuneiden gerbiilien oireita voidaan helpottaa silmiä puhdistamalla. Tässä toimii hyvin ihan perinteinen vanupuikko ja keitetty, kädenlämpöiseksi jäähdytetty vesi. Puhdistus kannattaa tehdä päivittäin. Yhdessä aiemmin mainittujen keinojen kanssa silmien puhdistus on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi vähentää rähmäisyyttä ja lopulta silmäpatteja. Itse olen pyyhkinyt silmäluomia myös miedoksi laimennetulla Hexocil vet -saippuan ja veden sekoituksella ja sen jälkeen pelkällä vedellä pyyhkimisellä. Hexocil vet on tarkoitettu sikaripunkkien hoitoon eläimille, mutta sitä ei oikeastaan saisi käyttää silmiin. Olen kuitenkin uskaltanut varovasti tehdä näin miedolla seoksella. Teoriassa shampoon tulisi vaikuttaa myös muihin punkkeihin kuten varasto- ja pölypunkkeihin. Gerbiilin voi myös teoriassa pestä kauttaaltaan tällä shampoolla päätä lukuunottamatta, mutta sellaista en ole koskaan tehnyt etten tulisi vahingossa lisänneeksi eläimen stressiä ja sitä myötä oireitakin.

Milloin eläinlääkäriin?

Mikäli eläin vaikuttaa sairaalta ja on apaattinen, tai gerbiilin silmät vuotavat, punoittavat tai kutittavat tai edellä mainituista hoitokeinoista ole apua, olethan aina yhteydessä eläinlääkäriin. Vaikka silmäpatit yleensä hoituvat itsestään, eläimellä saattaa olla silmäpateista huolimatta jokin muu hoitoa vaativa sairaus. Silmäpattejakin tulee aina seurata silmien mahdollisten tulehdusoireiden varalta ja olla tarvittaessa matalalla kynnyksellä yhteydessä eläinlääkäriin. Silmien oireiden muuttumiseksi silmistä kannattaa ottaa aika-ajoin kuvia, sillä kuvista näkee helpoiten muutoksen – omistajana saattaa helposti tottua turvonneisiin silmiin ja pitää oirehtivia silmiä gerbiilille normaaleina.

Gerbiilien kasvatus, jalostus ja myynti

Tällä hetkellä silmäpattien syytä ei tiedetä, eikä niiden ilmaantumista osata ennustaa. Silmäpatit esiintyvät kuitenkin pääsääntöisesti vain aikuisilla eläimillä niiden vastustuskyvyn heiketessä syystä tai toisesta. Tämänhetkisen suosituksen mukaan oireilevat laumat tulisi pitää erillään oireettomista siltä varalta, että oireet olisivat tarttuvia, vaikkeivat ne tällä hetkellä ole sellaista osoittaneetkaan. Kuitenkin oireilevan eläimen ja sen lauman elinolot kannattaa pitää mahdollisimman samankaltaisina ja välttää stressitekijöitä kuten eläimen myymistä, siirtämistä uuteen ympäristöön tai totuttamista uuteen lajitoveriin, sillä niiden tiedetään lisäävän riskiä vastustuskyvyn laskemiseen ja sitä myötä silmäpattien esiintymiseen.

Gerbiilikasvatuksessa ei ole havaittu mitään tiettyjä sairastuneita linjoja, jotka kasvatuksesta pois jättämällä voitaisiin päästä eroon myös silmäpattiongelmasta, sillä jo seuraavalla kasvatukseen muualta hankitulla, täysin erisukuisella gerbiilillä saattaa ilmetä silmäoireena silmäluomessa olevia patteja. Patteja esiintyy niin ulkomaalaisissa kuin suomalaisissa linjoissa, niin kasvattajilta kuin eläinkaupasta peräisin olevilla eläimillä. Suomen gerbiiliyhdistyksen viralliset kasvattajat ovat kuitenkin allekirjoittaneet kasvattajasitoumuksen, jonka mukaan he pyrkivät käyttämään jalostukseen ainoastaan eläimiä, jotka ovat terveitä ja joiden jälkeläisillä ei ole oletettavasti perinnöllisiä vikoja tai virheitä, joten silmäpattien esiintyvyyttä tulee kuitenkin seurata. Vaikka silmäpattien periytyvyyttä ei olekaan voitu osoittaa, silmäpateista akuutisti kärsivää gerbiiliä ei tämän pohjalta tulisi käyttää jalostukseen, eikä sitä voida nykyisessä tilanteessa suositella gerbiilien ollessa jo parantunutkaan. Niin kauan, kun pattien aiheuttaja on tuntematon ja oireet viittaavat atopiaan tai allergiaan, on turvallisempaa käyttää jalostukseen ainoastaan terveitä yksilöitä ja pitää kirjaa mahdollisista sairastuneista. Tulevaisuudessa tärkeässä asemassa ovat edelleen kasvattajien ja omistajien avoin yhteistyö, jonka avulla voidaan yhdessä pyrkiä selvittämään silmäpattien aiheuttajia ja niihin parhaiten tehoavia hoitokeinoja. Mahdolliset yhteydet eläinlääketieteestä ja gerbiilit lajeina tunteviin tahoihin voisi myös olla hyötyä tutkimuksen ja sitä kautta tiedon lisäämiseksi aiheen ympärillä.

Gerbiilien silmäpatit

Tällä sivustolla käytetään evästeitä. Lue lisää evästeistä.