Perpalliduksen hoito-ohje
Gerbillus Perpallidus
Muita nimiä: kalpea hyppymyyrä, pallid gerbil, kalpeagerbiili
Perpallidukset ovat melko uusia lemmikkejä Suomessa. Keskimääräisesti ne elävät n. 3-4 vuotta.
Ulkonäkö
Perpallidusten väriä kutsutaan black eyed argenteksi (b.e. argente). Väri on haalean oranssi, mutta selän päällä turkin alta pilkottaa harmaa aluskarva ja vatsa on valkoinen. Perpalliduksilla on myös white ppotted kuvio. Ne ovat rakenteeltaan siroja ja suurisilmäisiä. Perpallidusten karvanlaatu on hento ja turkki on helposti rasvoittuva, muttei mahdoton pitää hyväkuntoisena.
Varusteet
Perpalliduksen kodiksi sopii parhaiten käytetty akvaario, jonka kanneksi verkkoa (verkon silmäkoon tulisi olla niin pieni, ettei eläin voi jäädä kuonostaan siihen kiinni eikä saa purtua siihen reikää). Verkko kannen tulisi olla sen verran tukeva että raskas ettei perpallidus pysty karkaamaan. Yhdelle perpallidukselle terraarion koon on oltava vähintään: korkeus 0,3m, pinta-ala 0,12 m2, pinta-ala ryhmässä pidettävää eläintä kohden 0,06 m2. On suositeltavaa että terraario saa olla reilusti isompikin.
Muita tarvikkeita, joita perpallidus tarvitsee, ovat juomapullo (lasinen juomapullo on paras, koska muuten perpallidus saattaa jyrsiä sen rikki), keraaminen ruokakuppi ja pesäkolo. Pesäkoloksi sopii oikein hyvin kukkaruukku tai kookospähkinän kuori. Terraarioon voi laittaa virikkeeksi puunoksia sekä vessapaperirullia ja muita pahvia. Virikkeet eivät kuitenkaan saa olla muovisia, koska terävillä hampaillaan eläin järsii muovin helposti rikki ja palaset voivat vaurioittaa ruuansulatuselimiä. Pesän pehmikkeeksi sopii parhaiten vessapaperi, kuiva heinä ja oljet. Ekokuitu, kankaanpalaset ja eläinkaupoista saatava pesävilla eivät sovi varsinkaan eläimille joilla on poikasia. Säikeet voivat kietoutua poikasten tassujen tai hännän ympärille ja kasvaa kiinni ihoon tai aiheuttaa kuolioita.
Pitääksesi turkin puhtaana ja kiiltävänä, voit halutessasi kylvettää hiekassa silloin tällöin. Turkin kunnossapidossa auttavat pesämateriaalit. Jos kylpyastiaa pitää terraariossa, eläimet puruttavat sen helposti täyteen. Kylpyhiekkana on parasta eläinkaupoista saatava harmaa, hyvin hienojakoinen chinchillanhiekka. Hiekka kannattaa laittaa erilliseen astiaan ja nostaa eläin siihen kylpemään. Perpallidukselle ei ole tarvetta pitää jouksupyörää.
Ruokinta
Perpallidusten perusruokaa on laadukas pelletti tai laadukas siemensekoitus, jota on aina oltava saatavilla. Perpallidusten turkki rasvoittuu herkästi ja perpallidukset myös lihovat herkästi, joten laatuun kannattaa kiinnittää huomiota ettei ruoka lihota perpalliduksia.Tuoretta ruokaa kannattaa silloin tällöin tarjota. Voit tarjota perpallidukselle kasviksia,marjoja ja hedelmiä joita ovat mm. porkkana, kurkku, tomaatti, omena, mansikat ja mustikat. Ulkomaiset kasvikset olisi syytä kuoria ennen kuin antaa niitä. Lisäksi perpalliduksille voit syöttää erilaisia jäähdytettyjä puuroja, vellejä ja pastoja. Hyviä valkuaisenlähteitä ovat koirannappulat, kypsennetty maustamaton liha tai muu vastaava, kerran parissa viikossa annettuna. Mitään maustettua ei pidä antaa. Heinä pohjalliset pelletit eivät ole tarpeellisia perpallidukselle.
Jotta perpalliduksen hampaat eivät kasvaisi liian pitkiksi, tulisi sille antaa myös kovaa purtavaa.
Perpallidusket tarvitsevat juomapullon, jossa on raikasta vettä. Veden joukkoon voi silloin tällöin tipauttaa muutaman tipan jyrsijöille tarkoitettua monivitamiiniliuosta, jota saa esimerkiksi apteekista. Kantaville, imettävillä ja nuorille perpalliduksille tulisi tarjota kalkkikivi.
Tutustuttaminen toisiinsa
Perpallidus uroksia voi asuttaa myös yksin, eivätkä ne välttämättä tule toimeen laumassa. Naaraita olisi hyvä olla enemmän. Aina totutettaessa vieraita perpalliduksia toisiinsa tulisi tarkoitukseen käyttää nk. totuttamishäkkiä tai verkkoa. Terraario jaetaan kahtia tiheällä verkolla tai terraarion sisälle laitetaan tiheäkalterinen häkki. Perpalliduksien paikkaa vaihdetaan päivittäin. Noin viikon kuluttua voidaan kokeilla tuleeko eläimet toimeen ilman häkkiä/verkkoa. Käyttäytymistä / tilanteen kehittymistä seurataan tarkoin. Jos perpallidukset eivät tule toimeen keskenään jatketaan totutusta. Muista kuitenkin, että perpallidukset ovat yksilöitä, eivätkä kaikki tule toimeen keskenään. Mikäli eläin loukkaantuu, erota se totutuskumppanista ja vie tarvittaessa eläinlääkärille.
Käyttäytyminen
Perpallidukset puuhailevat aktiivisesti öisin ja torkkuvat päivisin. Jos aiot teettää poikasia, tulisi harkita tarkoin. Sopivin ikä poikasten teettämiseksi perpallidusnaaraalle on 5-12 kk. Liian pienikokoisella tai laihalla naaraalla ei poikasia kannata teettää. Jos naaras on sairas, on itsestäänselvää, ettei sillä pidä teettää poikasia. Perpallidusnaaras saa poikasia kerralla n.1-5. Tiineysaika kestää n. 21-28 vuorokautta. Uros olisi syytä ottaa pois hieman ennen poikasten syntymistä, jottei naaras saisi heti perään toisia poikasia. Luovutusikäisiä poikaset ovat noin 6 viikon ikäisinä.
Perpallidusten käsittely
Perpallidukset ovat kilttejä, kesyjä mutta vilkkaita. Perpalliduksia ei saa nostaa hännästä. Muutenkin käsittelyn tulisi olla, perpallidusten ruumiinrakenteen vuoksi huolellista.
(vers. 3.5)
Päivitetty viimeksi 17.6.2009.