Gerbiilien totuttaminen

Kuva: Viivi Välimäki
Kuva: Viivi Välimäki

Teksti: Jenny Haapala ja Mira Väänänen

Totutus on tilanne, jossa toisilleen vieraista gerbiileistä pyritään muodostamaan lauma. Toisinaan eteen tulee tilanne, jossa gerbiili jää yksin ilman lajitoverin seuraa. Tällaisia tilanteita voivat olla laumatoverin kuolema, tappelu tai toimimattomat laumakemiat lajitoverin kanssa, poikasten teettäminen tai karkumatka, jonka seurauksena gerbiili ei enää "sovi" omaan laumaansa. Toisinaan taas halutaan totuttaa valmiiseen laumaan uusia jäseniä. Tällä sivulla kerrotaan, kuinka se tapahtuu.


Gerbiili on laumaeläin

Koska gerbiili on vahvasti laumaeläin, tulee omistajan pyrkiä tarjoamaan gerbiilille mahdollisuudet tämän lajityypillisen tarpeen toteuttamiseksi: toisinsanoen gerbiili tulisi aina pyrkiä asuttamaan vähintään yhden lajitoverin seurassa. Toisinaan kuulee kerrottavan, että yksinäinen gerbiili selviää, kunhan sille vaan pitää seuraa. Ihmisen seura, kuten käsittely, juoksuttaminen tai muu tarjottu puuha ei kuitenkaan koskaan pysty täyttämään jyrsijän tarvetta sosiaaliseen kanssakäymiseen tai korvaamaan lajitoverin seuraa. Vanhakin gerbiili yleensä tottuu uuteen lajitoveriin, eikä gerbiiliä kannata jättää elämään yksin esimerkiksi korkean iän takia.


Yksinäinen gerbiili

Lajitoverin seuraa vaille jäävän gerbiilin käytös yleensä muuttuu. Useimmat gerbiilit menettävät yksin jäädessään ruokahalunsa ja laihtuvat, muuttuvat unisemmiksi ja apaattisemmiksi tai jopa sairastuvat. Toiset muuttuvat pelokkaammiksi: ihan tavalliset hoitotoimenpiteet kuten ruokinta tai vesienvaihto saattaa saada gerbiili piiloutumaan syvälle tunneleihinsa, vaikka se aiemmin olisi ollut seurallinen tapaus. Toiset turhautuvat ja alkavat kuluttaa aikaansa hyppimällä tai kiipeilemällä kettoverkossa tai kiertämään ympäri terraariota kuin etsien pakoreittiä muiden gerbiilien seuraan. 

Joskus ajatellaan, että gerbiili on luonteeltaan erakko tai huonoluonteinen, kun totutus uuteen kaveriin ei ole ensiyrittämällä onnistunut. Tällöin totutettava kaveri on usein ollut ns. "vääränikäinen" tai totutuksessa on edetty liian nopeasti. Suurin osa oikein tehdyistä totutuksista yleensä onnistuu.

Lisäksi usein ajatellaan, että gerbiili kyllä "pärjää" yksinkin. Silloin tulisi muistaa, että gerbiili kyllä "pärjää" myös huonolaatuisella ruoalla, likaisissa puruissa, vääränlaisessa asumuksessa, mutta meidän omistajien tulee pitää huolta siitä, että gerbiili voi mahdollisimman hyvin. Ja gerbiili voi parhaiten silloin, kun sillä on kaikki mahdollisuudet lajityypillisten tarpeidensa toteuttamiseen, johon myös lajitoverin seura lukeutuu.

Siksi yksinjääneelle gerbiilille on aina hyvä hankkia lajitoverin seuraa. Koska gerbiilit ovat hyvin reviiritietoisia jyrsijöitä, jotka puolustavat reviiriään vierailta, tulee toisilleen vieraat eläimet yleensä tutustuttaa toisiinsa huolellisesti.


Ison lauman muodostaminen

Monille herää kahden gerbiilin hankkimisen jälkeen haave muodostaa suurempi lauma sekä hankkia kenties laumaan erilaisia värimuunnoksia. Sekään ei onnistu ilman totutusta.

Yleensä harrastajat eivät suosittele, että kahden tai kolmen nuoren tai aikuisen gerbiilin toimivaa laumadynamiikkaa lähdettäisiin riskeeraamaan uuden tai uusien laumanjäsenten laumaan lisäämisen muodossa. Uuden laumanjäsenen totutus ennestään toimivaan laumaan saattaa sotkea arvojärjestyksen niin, etteivät gerbiilit enää tule toimeen toistensa kanssa. Mikäli mielii ottaa lisää uusia gerbiilejä, kannattaa ne ottaa kokonaan toiseen terraarioon toiseksi laumaksi.

Kuitenkin suuremmat kuin kahden gerbiilin muodostamat laumat ovat mahdollisia muodostaa sekä saada laumat toimimaan. Poikasille on helpompaa totuttaa uusia laumanjäseniä toisista poikasista. Samoin yhdelle aikuiselle on helpompaa totuttaa useampi poikanen kaveriksi kuin kahdelle tai useammalle aikuiselle yksi poikanen. Samoin emogerbiilille voi jättää seuraksi useamman tyttären tai isägerbiilille totuttaa seuraksi poikueen urokset - tällaiset sukulaisuuteen perustuvat, eri-ikäisistä eläimistä koostuvat laumat tulevatkin yleensä parhaiten toimeen. Toimivampia ovat silti 2 gerbiilin muodostamat laumat.

Isoissa laumoissa laumakemioiden yhteensopivuus on suuressa roolissa. Isojen laumojen riskinä on lauman riitautuminen laumakemioista ja arvojärjestyksistä johtuen. Siksi isompien laumojen kanssa on oltava tarkkana ja valmiina erottelemaan laumanjäsenet pienempiin laumoihin, mikäli merkkejä riitautumisesta ilmenee. Toisinaan merkkejä ei kuitenkaan ole, vaan tappelu saattaa puhjeta hyvinkin yllättäen. Olisi hyvä, että ison lauman terraarioon olisi valmiina väliverkko tai kokonaan erillinen terraario, jolloin lauman voi erotella pienemmiksi.

Sopivan ikäinen lajitoveri

Totutuksessa hyvin oleellista on nimenomaan sopivan ikäisen lajitoverin löytyminen. Ensinnäkin lajitoverin on oltava tietenkin samaa sukupuolta, ellei tarkoitus ole hankkia poikasia. 

Aikuinen gerbiili hyväksyy helpoiten uudeksi kumppanikseen juuri luovutusikään tulleen 6-viikkoisen tai sitä hieman vanhemman, max. 8-viikkoisen poikasen. Aikuinen gerbiili ei koe poikasta uhaksi itselleen vaan asettuu yleensä helposti laumanjohtajan rooliin ja poikanen taas ei yleensä pyri vielä koettelemaan lauman arvojärjestystä vaan tyytyy arvoasteikossa alemmalle tasolle. 

Totutettavan poikasen iällä on merkitystä siksi, että usein n. 8-12 viikon iässä gerbiilin käytös vierasta gerbiiliä kohtaan muuttuu uhmakkaammaksi (ilman, että kyseessä olisi hankala tai aggressiivinen luonne). Tätä vaihetta kutsutaan harrastajien kesken usein "murkkuiäksi", ja sen ikäistä gerbiiliä on yleensä haastavaa totuttaa muihin lajitovereihin. Uhmakasta käytöstä eli "murkkuikää" saattaa kestää jopa 6-7 kuukauden ikään saakka yksilöstä riippuen. Joskus tavataan sanoa, että alle vuoden ikäistä gerbiiliä on hankalinta totuttaa toiseen, mutta sen jälkeen luonne alkaa tasaantua.

Mikäli totutettava aikuinen on iäkäs, suositellaan sille usein hankittavaksi kaksi lähellä luovutusikää olevaa lajitoveria, mikäli terraario on riittävän tilava kolmelle. Näin siksi, ettei nuori gerbiili jäisi pian yksin iäkkään gerbiilin kuoltua eikä omistaja näin ollen joutuisi jälleen totutuspuuhiin.

Toisinaan poikasta tai poikasia ei vain löydy yksinäiselle kaveriksi, vaan joudutaan hankkimaan jo aikuinen gerbiili. Aikuisetkin gerbiilit tottuvat monesti toisiinsa, mutta tällöin kannattaa varautua siihen, että totutus on monesti huomattavasti pidempi ja vaativampi. Toisinaan totutus ei onnistu koskaan ja tämä johtuu yleensä siitä, ettei kumpikaan totutettavista osapuolista suostu alistumaan alemmas arvoasteikossa.

Toisinaan poikasten hankkiminen yksin jääneen kaveriksi ei tule kysymykseen, esimerkiksi tilanteessa jossa omistajalla ei ole tarkoitus sitoutua gerbiileihin enää uudelleen moneksi vuodeksi eteenpäin. Silloin järkevintä on harkita yksinäisen gerbiilin luovuttamisesta uuteen kotiin, jossa sille voidaan ja osataan totuttaa uusi kaveri.

Kuva: Viivi Välimäki
Kuva: Viivi Välimäki

Totutukseen tarvittavat välineet

Totutukseen tulee varautua terraarioon asetettavalla väliverkolla eli ns. totutusverkolla. Toisinaan suositellaan vaihtehdoksi terraarioon sisään mahtuvaa totutushäkkiä, mutta totutusverkko on yleensä turvallisempi ja enemmän suositeltu ratkaisu.

Lue lisää totutusverkosta ja sen rakentamisesta täältä.

Totuttamisen aloittaminen ja eteneminen terraariossa

Totuttamiseen käytettävä terraario tulee puhdistaa huolellisemmin kuin tavanomaisen siivouksen yhteydessä. Entisten asukkaiden hajut tulee eliminoida imuroimalla terraarion pohjalta kuivikkeiden pölyt ja pesemällä terraario käyttäen vedellä laimennettua ruokaetikkaa (noin 10% laimennus etikkahaposta). Etikka tappaa hajuja aiheuttavia bakteereja, joten terraariosta katoaa hajuja, joita ihminenkään ei pystyisi haistamaan. Pese terraario vielä vedellä ja anna terraarion tuulettua niin, ettei terraario haise etikalle. Jos terraarion saa kannettua ulos, tuulettuu se nopeammin hajuttomaksi. Sopiva suhde etikan laimennukseen on esim. 2 osaa etikkaa ja 3 vettä. Terraarion sisustuksen hajut neutraloidaan, jotta kumpikaan totutettava gerbiili ei koe olevansa valmiiksi omalla reviirillään. 

Terraarion esineet ja totutusverkko tai totutushäkki kannattaa myös pestä vedellä laimennetulla ruokaetikalla, kuivata ja antaa etikan hajun poistua ennen esineiden terraarioon laittamista. Totutusterraariossa ei saa olla esineitä, mitkä on suoraan otettu totutettaviksi aiottujen gerbiileiden terraarioista. Puhtaat uudet kuivikkeet, pahvit, heinät ja huolella hajuneutraloidut esineet ovat turvallisia. 

Totutusverkon tai totutushäkin tulee olla tukevasti terraariossa, että kumpikaan gerbiili ei pääse sen yli, ali tai läpi. Pinnojen tai verkon tulee olla tarpeeksi tiheää ja tukevaa, jolloin niiden raoista gerbiilit eivät pysty puremaan toisiaan. Verkko on monesti turvallisempi vaihtoehto kuin häkin pinnat. Sopiva verkon silmäkoko on esim. 5mm x 5mm. Totutusverkossa tai häkissä ei saa olla teräviä kulmia tai piikkimäisiä reunoja. Tiheäsilmäinen verkko estää myös gerbiilin kuonon karvojen kulumista, mikäli gerbiili nakertaa mielellään verkkoa. Jos gerbiili hankaa kuonon karvat ja ihon rikki totutuksen aikana, kuonoon voi sivellä ohuelti esim. Bebanthen-voidetta. 

Gerbiilit laitetaan kumpikin omalle puolelle terraariota ja gerbiileiden paikkoja vaihdetaan 2 kertaa päivässä. Gerbiilit saavat olla hieman hämillään, että tuttuja hajuja ei löydy ja ne alkavat monesti merkitsemään vatsassa olevalla hajurauhasella oman puolensa esineitä ja kuivikkeita. Kun vaihtelet gerbiilien puolia päivittäin, voit muuttaa välillä terraarion sisustusta samalla esim. pesämökkien ja ruokakuppien paikkaa. Totuttamisen aikana gerbiilin ei tarvitse kokea olevansa tutussa ympäristössä. Gerbiilit haistelevat toisiaan verkon läpi ja yrittävät kaivamalla päästä toistensa puolelle. Tämä käytös rauhoittuu, kun useampia päiviä kuluu totuttamisen aloittamisesta. Mikäli käytät totutushäkkiä terraarion sisällä, laita häkkiin ensin se gerbiili, joka suhtautuu toiseen alistuen. 

Totutuksen kesto

Totuttamisvaihe terraariossa kestää yleensä noin viikosta kolmeen kuukauteenkin, riippuen yleensä totutettavien eläinten luonteista, iästä ja keskinäisestä kemiasta. 

Keskimäärin totuttaminen vie noin viikon, kun aikuista gerbiiliä totutetaan noin 6-10 viikkoa vanhaan poikaseen tai poikasiin. Poikaseen totuttaminen sujuu usein ilman ongelmia, koska poikasen tuoksu ja käytös ovat aikuisesta gerbiilistä vain harvoin uhkaavia. Totutusta nopeuttaa myös se, että totutettavat gerbiilit ovat luonteeltaan hyvin yhteensopivia. 

Kahden aikuisen gerbiilin totuttaminen toisiinsa vie aikaa muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. 

Jos totutettavat ovat tapelleet keskenään, riski uudelle tappelun alkamiselle pitää estää kaikin keinoin. Totutettavia gerbiilejä ei pidä yrittää kokeilla yhteen liian aikaisin, koska jos ne silloin päätyvät tappelemaan, totuttamisaika pidentyy tai totuttaminen saattaa epäonnistua kokonaan. Seuraa gerbiileiden käytöstä toisiaan kohtaan päivittäin, kun ne kohtaavat toisensa verkon eri puolilla. Kun gerbiilit ”siedättyvät” toisiinsa, niiden käyttäytyminen toisiaan kohtaan muuttuu rauhalliseksi ja neutraaliksi: tällöin gerbiilit saattavat nuuhkia toisiaan verkon läpi rauhallisesti, eivätkä ne juuri näytä huomaavan toisiaan tai jopa nukkuvat vieretysten verkon eri puolilla. Kun useamman päivän ajan huomaat hyviä merkkejä gerbiilien käytöksen muutoksesta, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli laumaksi yhdistämiseen.

Gerbiilien yhdistäminen laumaksi

Kun gerbiili suhtautuvat toisiinsa yllä kuvatun neutraalisti, voit koittaa yhdistää niitä laumaksi. Varaa yhdistämiseen reilusti aikaa: voit kokeilla yhdistämistä päivänä, jolloin pystyt olemaan kotona ja seurailemaan gerbiilien käyttäytymistä useamman tunnin ajan.

Yhdistämisen aikana ole koko ajan rauhallinen ja valppaana ja lähellä puuttumaan tilanteeseen siltä varalta, että gerbiilit päättävät uhitella toisilleen tai aloittavat tappelun. Viiltosuojahanskat suojaavat käsiä tehokkaasti, mikäli epäilet gerbiilien purevan sinua vahingossa. Naaraiden kohdalla yhdistämistä ei välttämättä kannata kokeilla silloin, kun naaraat ovat kiimassa, koska kiimasta johtuen naaraat saattavat tapella. Toisaalta taas kiima saattaa tehdä naaraasta vastaanottavaisemman lajitoveriaan kohtaan. Jos naarasta totutetaan tarkoituksella urokseen, kiimassa naaras on harvoin aggressiivinen vieraalle urokselle. 

Jos gerbiilit ovat käsikesyjä, niitä voi ensin kokeilla pitää yhtä aikaa sylissä. Samalla voi hieman hieroa gerbiileitä toisiinsa, joka edistää gerbiilien hajujen sekoittumista. Sylissä gerbiilit saattavat haistella toisiaan. Jos gerbiilit tai toinen niistä ei lopeta haistelua, on huomattavan jännittynyt tilanteesta tai yrittää päästä toisen niskan päälle, lopeta kokeilu ja jatka totuttamista terraariossa vielä ainakin muutaman päivän ajan. Mikäli gerbiilit eivät sylissä ollessaan välitä toisistaan tai käyttäytyvät kuin muutenkin olisivat laumatoverit, jatketaan totuttamista alueella, jolla kumpikaan gerbiili ei ole aikaisemmin käynyt.  Tähän tarkoitukseen käy esimerkiksi iso pahvilaatikko tai turvallisen pienen huoneen lattia kuten vaatekomeron tai kylpyhuoneen lattia.

Karkaaminen huoneesta tai pahvilaatikosta tulee estää. Tuki pienetkin kolot, joihin gerbiilin pää saattaisi mahtua. Muista, että gerbiilit osaavat hypätä korkeallekin. Jos totutat nuorta poikasta aikuiseen gerbiiliin, anna poikasen olla ensin muutama minuutti yhdistämiseen tarkoitetulla alueella, jotta poikanen tuntisi olonsa hieman turvallisemmaksi ja sen jälkeen lisää totutettava aikuinen poikasen seuraan. Totuttaessa kahta aikuista, voit laittaa aikuiset samaan aikaan toistensa seuraan. Gerbiilit nuuhkivat hetken päästä toisiaan. Mikäli nuuhkimisen jälkeen gerbiilit nousevat takajaloilleen silmät sirrissä tai jahtaavat toisiaan, puutu tilanteeseen välittömästi esim. päästämällä kova ääni (esim. käsien taputus tai vihellys), joka vie gerbiilien huomion toisistaan ja estä näin gerbiilien uhittelun alkaminen. Erota gerbiilit välittömästi, jos ne käyvät toistensa kimppuun.

Pidä gerbiilejä puolueettomalla alueella noin 10-15 min ajan, mutta kuitenkin niin kauan, että gerbiilit kohtaavat toisensa useita kertoja. Hyviä merkkejä ovat, jos gerbiilit eivät juuri välitä toisistaan, gerbiilit kohtaavat toisensa rauhallisina ja nuuhkivat toisiaan hieman tai kun gerbiilit ovat enemmän kiinnostuneita uudesta ympäristöstään kuin toisistaan. Jos tähän asti kaikki on hyvin, gerbiilit laitetaan huolellisesti puhdistettuun kuljetusboksiin, jossa on uudet purut ja vessapaperisuikaleita. Kuljetusboksiin voi myös laittaa hiukan gerbiilinruokaa tai kylpyhiekka-astia hajujen sekoittamiseksi, mutta ei pesämökkejä. Seuraa vähintään parin tunnin ajan, miten gerbiilit käyttäytyvät toisiaan kohtaan. Jonkin ajan päästä gerbiilien pitäisi näyttää väsyneiltä ja hakeutua toistensa viereen nukkumaan. Jos boksissa gerbiilit vauhkoontuvat toisistaan liiaksi, voit yrittää kokeilla laittaa gerbiilit takaisin hetkeksi puolueettomalle alueelle ja sitten hetken päästä jatkaa kuljetusboksissa gerbiilien yhdistamistä laumaksi. Jos havaitset merkkejä tappelun alkamisesta, siirrä gerbiilit takaisin totutusterraarioon ja jatka terraariossa totuttamista.

Mikäli gerbiilit tulevat toimeen hyvin, jatka niiden pitämistä kuljetusboksissa. Kun gerbiilit ovat tarkkailusi alla kuljetusboksissa, puhdista samalla niiden terraario ja kaikki terraarion esineet huolellisesti kuten ennen totuttamisen aloittamista ja vaihda uudet kuivikkeet. Siirrä gerbiilit puhdistettuun terraarioon ja seuraa, miten gerbiilit käyttäytyvät. Jotkut saattavat suosia gerbiilien pitämistä kuljetusboksissa esimerkiksi yön yli seuratakseen tilanteen kehittymistä ja varmistaakseen, että gerbiilit tulevat hyvin toimeen. Kuljetusboksin voi sijoittaa yöllä niin, että kuulee gerbiilien käyttäytyvän levollisesti ja voi helposti tarkistaa gerbiilien voinnin. Asuttaessasi gerbiileitä kuljetusboksissa yön yli muista varmistaa gerbiilien nesteensaanti tarjoamalla niille juomapullosta juotavaa ja laittamalla yöksi tuoreruokaa gerbiilien boksiin. 

Mistä merkeistä tietää yhdistämisen onnistuneen?

Yhdistäminen laumaksi on onnistunut, jos gerbiilit tutkivat uuden terraarion sisutuksen tai puhdistavat toistensa turkkia ja lopuksi menevät nukkumaan yhdessä. Tällöin tunnelma on levollinen eivätkä gerbiilit vaikuta hermostuneilta.


Totutus on yleens onnistunut, kun gerbiilit vetäytyvät nukkumaan yhdessä. Kuva: Viivi Välimäki
Totutus on yleens onnistunut, kun gerbiilit vetäytyvät nukkumaan yhdessä. Kuva: Viivi Välimäki

Mistä merkeistä tietää, että totutusta tulee vielä jatkaa?

Seuraa tilannetta vielä (tarvittaessa usean tunnin ajan) ja ole valmis vielä erottamaan gerbiilit tarvittaessa väliverkolla tai totutushäkillä, jos:

  • gerbiilit nukkuvat erillään
  • toinen pakenee toista
  • toinen gerbiili ei päästä toista lähelleen tai
  • gerbiilit vaikuttavat muuten jännittyneiltä tai levottomilta toistensa seurassa.

Gerbiilit tulee erottaa välittömästi ja totutus aloittaa alusta tämän ohjeen mukaan toimien, jos:

  • gerbiilit tappelevat tai
  • jahtaavat toisiaan.

Aikuinen gerbiili saattaa yrittää alistaa varsinkin poikasia pyrkimällä niiden selkään takaapäin. Tämä on tyypillistä käyttäytymistä ja tapa osoittaa toisen olevan alempiarvoinen. Yleensä alempi gerbiili pyrkii poistumaan toisen alta ja saattaa piipittää vaimeasti. Mikäli alempi gerbiili kuitenkin puolustautuu, pakenee tai piippaa kovaan ääneen peloissaan, tulee käyttäytymistä seurata vielä ja tarvittaessa jatkaa totutusta väliverkon avulla.

Tappelu alkaa yleensä tilanteesta, jossa gerbiilit jähmettyvät ollessaan kasvokkain posket tai kyljet toisiaan vasten. Yleensä turkit pörhistyvät samalla. Mikäli kumpikaan ei osoita alistumisen merkkejä esimerkiksi kääntymällä pois, seuraa yleensä tappelu. Tappelussa gerbiilit kierähtävät yleensä kerälle ja purevat toisiaan murhanhimoisina kaulaan ja vatsaan. 

Tappelu alkaa yleensä tällaisesta tilanteesta. Gerbiilit jähmettyvät mittailemaan toisiaan ja yleensä turkit pörhistyvät. Kuva: Jenny Haapala
Tappelu alkaa yleensä tällaisesta tilanteesta. Gerbiilit jähmettyvät mittailemaan toisiaan ja yleensä turkit pörhistyvät. Kuva: Jenny Haapala

Yhdistämisen jälkeen

Onnistuneen yhdistämisen jälkeen seuraile gerbiilien laumakemioita tiiviimmin parin-kolmen päivän ajan. Pyri tällöin huomioimaan, kuinka yhteiselo uuden lajitoverin kanssa on alkanut sujua ja esiintyykö merkkejä huolestuttavasta laumakäyttäytymisestä. Varaudu tarvittaessa jatkamaan totutusta, mikäli laumassa ilmenee merkkejä epäsopuisasta laumakäyttäytymisestä.

Lue lisää gerbiilien tappeluista ja tappeluun johtavista ennusmerkeistä täältä.

Mitä jos gerbiilit eivät koskaan totu toisiinsa?

Ikävä kyllä sekin on mahdollista, etteivät gerbiilit koskaan totu toisiinsa. Aina luonteet tai laumakemiat eivät sovellu yhteen kahden tai useamman gerbiilin välillä tai toinen tai molemmat ovat traumatisoituneet esimerkiksi aiemmissa laumoissa tapahtuneista tappeluista, vaan puolustautuvat hyökkäämällä vieraan eläimen kimppuun. Joskus gerbiili voi olla niin sairauden ja kivun takia ärtynyt, eikä siksi tule toimeen toisen kanssa. Toinen mahdollisuus on, että toinen gerbiili haistaa tai muutoin aavistaa toisen olevan sairas, eikä siten huoli sitä kaverikseen. Gerbiili havaitsee toisen gerbiilin sairaudet yleensä tilanteissa, joissa ihminen ei välttämättä havaitse vielä mitään poikkeavaa. Mikäli epäilet gerbiilin olevan sairas, ole yhteydessä eläinlääkäriin ja käy tarvittaessa tutkituttamassa gerbiili.

Toiset gerbiilit tulevat hyvin toimeen, kun verkko on välissä ja saattavat jopa koittaa hoivata toisiaan sen lävitse, tulematta kuitenkaan toimeen ilman verkkoa. Mikäli terraariossa riittää tilaa, voi tällaisessa tilanteessa gerbiilit hyvin asuttaa pysyvästi väliverkko välissään: gerbiilit ovat haju-, näkö-, kuulo- ja kosketusyhteydessä toisiinsa ja niillä on usein seuraa toisistaan. Tämä on usein parempi ratkaisu kuin olla kokonaan ilman kaveria. Tällöin niitä ei yritetä totuttaa toisiinsa eikä puolia terraariossa vaihdella.

Päivitetty viimeksi 1​​​​​​​6.1.2019