Degun ruokinta

Kuva: Senja Virtanen

Degujen tarkan ruokavalion noudattaminen on hyvin tärkeä, suoraan terveyteen vaikuttava asia - eikä sen merkitystä voi liikaa korostaa.

Luonnonvaraisten degujen elinympäristö ja ravinto

Luonnonvaraiset degut elävät Keski-Chilessä, Andien vuoriston länsirinteillä, aina merenpinnan tasolta jopa 3500m korkeudessa asti. Elinympäristö on aukeaa, osin aavikkoista pensasaroa, missä degut asuvat maahan kaivamissaan, n. 15-60 cm syvissä tunneliverkostoissa. Alueella vallitsevalle välimerenilmastolle ovat ominaisia kuumat, kuivat kesät ja kosteat talvet.

Luonnonvaraiset degut ovat laiduntavia kasvinsyöjiä, joiden ruokavalio luonnossa on varsin kapea ja ravintoköyhä. Se koostuu pääasiassa ruohokasvien ja pensaiden lehdistä sekä yrteistä, mutta myös siemenistä ja kasvien kuorista. Degu ei tarvitse lihaa tai lihaproteiinia kuten sekasyöjät, esimerkiksi gerbiilit. Ruoan etsimiseen ja syömiseen kuluu paljon aikaa, n. 5-6 tuntia päivässä, ja laiduntamisen päivärytmi vaihtelee vuodenajan, päivän pituuden ja lämpötilan mukaan. Degut myös varastoivat ruokaa tunneleihinsa ja syövät suuren osan ulosteistaan uudelleen, joka mahdollistaa ravinnon mahdollisimman suuren hyötykäytön eikä ravinteita ei mene hukkaan.

Lemmikkinä elävän degun ravinto

Degut eivät ole olleet lemmikkinä niin pitkään kuin muut lemmikkijyrsijät, eivätkä ne ole sopeutuneet vaihteleviin olosuhteisiin kuten esim. rotat. Degujen alkuperäisten elinalueiden maasto ja kasvisto ovat hyvin omaleimaista ja rajoittunutta verrattuna esimerkiksi suomalaisiin olosuhteisiin.

Degut eivät siis ole kehittyneet samanlaisessa ”viljavassa” ympäristössä kun muut lemmikkinä nykyään pidettävät jyrsijät, vaan niiden ruoansulatus on tottunut todella karuihin olosuhteisiin. Degujen sopeutumattoman ruoansulatuselimistön takia lemmikkinä elävien degujen ruokinnassa on siis syytä pyrkiä jäljittelemään mahdollisimman hyvin niiden alkuperäisten elinalueiden tarjoamaa ravintoa. Oikeanlaisella ruokinnalla taataan se, että degu pystyy elämään mahdollisimman terveenä mahdollisimman iäkkääksi. Tästä johtuen degun ravinnoksi eivät sovellu jyrsijöiden jyväsekoitukset, herkkunapit tai -siementangot, jotka tyypillisesti sopisivat muille lemmikkijyrsijöille. Vaikka pähkinöissä on hyviäkin rasvoja, voivat pähkinät rasvapitoisina altistaa degun lihomiselle.

Degun ravintosuosituksena ovatkin laadukkaat pelletit, joista noin puolet olisivat marsupellettiä ja puolet chinchillapellettiä (ei kanipellettiä). Degulle tulee myös olla jatkuvasti tarjolla paljon hyvälaatuista heinää, joka auttaa pitämään poskihampaat kunnossa ja joka on hyväksi degun ruuansulatukselle kuitupitoisuutensa ansiosta. Näiden lisäksi degulle voi antaa kuivattuja myrkyttömiä kasveja, esimerkiksi voikukkaa ja nokkosta. Herkkuina deguille voi antaa harvakseltaan pienen määrän porkkanaa tai bataattia. Oksia tulee myös antaa jyrsittäväksi, sillä ne auttavat degun hampaiden pysymisessä oikeanmittaisina. Alfalfaa ei suositella muutamissa lähteissä turhan korkean proteiinipitoisuutensa vuoksi. Tarvittavat vitamiinit ja mineraalit degut saavat laadukkaasta ruuasta, joten erilaisia vitamiiniliuoksia tms. ei ole tarpeen antaa. Kalkkikivi voidaan antaa poikivalle naaraalle, mutta normaali olosuhteissa degut eivät tarvitse myöskään kalkkikiveä.

Vääränlaisen ruokavalion aiheuttamat ongelmat

SGY ry:n ryhtyi opastamaan degujen ruokintaan lajin hoito-ohjeessa 1990-luvun alussa. Tällöin oltiin huomattu, kuinka degut kuolivat melko nuorina (noin 2–3 vuotiaina), jolloin ravintona käytettiin vielä tavallista jyrsijöiden jyväseosta. Huoli heräsi verrattaessa silloista degujen elinikää eri lähteisiin, joiden mukaan degut eläisivät jopa 15 vuotta. Lisäksi ruumiinavauksissa 1990-luvulla degujen sisäelimet olivat eri tavoin vahingoittuneita, esiintyi kaihia jne. SGY ry: n hoito-ohjeen ruokintaohjeilla degujen elinikä alkoikin pidentyä ja ne elivät 10+ vuotiaiksi. Degut ovat herkkiä saamaan sokeritaudin eli diabeteksen, jolle altistava tekijä sille lihavuus. Taudin tultua oireena ovat jano ja runsas juominen sekä laihtuminen. Diabeteksesta ja sokerisista herkuista johtuva verensokerin heittely voi puolestaan edistää kaihin kehittymistä. Diabetesta ja kaihia voi yrittää ennaltaehkäisemällä antamalla degulle ravintoa, jonka sokeripitoisuus on pieni. Sokeri-aineita ovat mm. hunaja, siirappi, glukoosi ja fruktoosi (fruktoosi on hedelmien sisältämä hedelmäsokeri). Tästä johtuen marjat ja hedelmät eivät ole degulle sopivaa ruokaa.

Diabeteksen ja kaihin lisäksi muita yleisiä degujen sairauksia ovat hammassairaudet etenkin vanhoilla eläimillä sekä mm. ruokinnasta johtuva ripuli. Huomioitavaa on, että suurin osa degujen sairauksista johtuu ruokinnasta. Ruokavaliomuutoksia ei saa tehdä liian äkkiä, sillä degun herkkä ruuansulatus ei sopeudu niihin kovinkaan helposti.

Tasalaatuinen perusravinto on degun terveyden a ja o.

Tekstin on koonnut Jenny Haapala 6/2018 mukaillen ja yhdistellen aikaisemmin aiheesta julkaistuja artikkeleita ja tekstejä:

Hosio-Forsten, Merja: Muutama sananen lisää deguista ja niiden ruokinnasta…, julkaistu Aavikkorumpu-jäsenlehdessä 3-4/2012

SGY ry: Degujen FAQ – ruokinta, www.gerbiiliyhdistys.fi

Siira, Leena: Degu - Octodon degus, degu, julkaistu Aavikkorumpu-jäsenlehdessä 2/2017