Osa 2: Kasvatustilat

Kasvatustilat määräävät viimekädessä kasvatustyön laajuuden. Mitä vähemmän kasvattajalla on tilaa eläimilleen sitä vähemmän hän voi eläimiä pitää ja sitä pienimuotoisempaa kasvatustyö on.

Kasvatustilalla tarkoitetaan eläintenpitoon tarkoitettua huonetta tai tilaa sekä siinä olevia eläinten asumista varten olevia häkkejä tai terraarioita. Ihanteellisinta olisi, jos eläimille voitaisiin järjestää kokonaan oma tilansa, joka voitaisiin suunnitella eläinten pitoa varten, oma huone tai oma ulkorakennus gerbiileitä varten. Tällaiseen hyvin harvalla meillä on kuitenkaan mahdollisuus. Suurin osa kasvattajista joutuu pitämään gerbiileitä jossain asuinhuoneessa. Tällöin myös muut perheenjäsenet tulee ottaa huomioon. Gerbiileistä tulisi olla mahdollisimman vähän haittaa muille perheenjäsenille.

Kasvatustilan vaatimukset

Millainen on sitten hyvä kasvatustila. Perusvaatimus on, että tilan tulee olla riittävän iso ja valoisa, oli kyseessä sitten oma ulkomökki, erillinen huone tai kasvattajan oma huone. Jos käytettävissä on oma ulkomökki seuraavat seikat on hyvä muistaa:

Ulkomökissä ei lämpötila saa laskea talvella alle 15 asteen, jotta gerbiilit eivät paleltuisi. Vastaavasti kesällä mökin lämpötila ei saa nousta liian kuumaksi. Mökissä täytyy olla tuuletusikkuna tai tuuletusaukko, jotta riittävä ilman vaihtuminen voidaan järjestää. Tuuletusikkunaa tarvitaan myös huoneen kosteuden säätelemiseen; ilman kosteus ei saa nousta liian korkeaksi.

Jos eläimiä pidetään asuinhuoneessa olisi hyvä valita kohtuullisen rauhaisia huone tai nurkkaus eläimille. Varsinkin asuinhuoneessa tuuletusmahdollisus on oltava. Vaikka gerbiilit eivät yleensä haisekaan, useammasta gerbiilistä purunvaihtopäivän lähestyessä lähtee oma omainaisuushajunsa, joka ei vallan miellyttävä ole. Tuulettamalla huonetta usein ja riittävästi, saadaan hajua pienennettyä paljon. Riittävä ilmanvaihto ei kuitenkaan tarkoita vetoisuutta. Varsinkin, jos eläimiä pidetään häkeissä, aiheuttaa veto gerbiilien kylmettymistä ja sairastumisia. Valaistus on gerbiilien kasvatuksen kannalta tärkeää. Gerbiileitä ei voi työtää asumaan pimeään nurkkaan tai komeroon. Gerbiili tarvitsee riittävästi valoa käynnistääkseen hormonaalisen toimintonsa ja tullakseen mm. kantavaksi. Jos ikkunasta ei saada riittävästi valoa, tarvitaan keinovaloa. Normaali huonevalo riittää tähän, mitään erityisiä päivänvalolamppuja ei tarvitse ruveta investoimaan. Kasvatustilat pitäisi myös valita niin, että niiden puhtaanapitoa on mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Samaan huoneeseen gerbiilien kanssa ei kannata sijoittaa tietokoneita tai TV:tä tai muita elektronisia laitteita, koska gerbiilit puruja myllätessään, nostattavat hyvin hienojakoista pölyä ilmaan, joka tunketuu sähkölaitteiden sisälle. Oiva apu pölyn kurissa pitämiseen onkin ilmanpuhdistin, joka toimii ionisaattoriperiaatteella. Laite kierrättää ilmaa ja kerää siinä olevia pölyhiukkasia talteen kennostoon, joka tarpeen vaatiessa huuhdotaan vedellä. Ilmanpuhdistin poistaa myös melko tehokkaasti hajua ilmasta.

Eläinten asunnot

Gerbiilin asunnoksi sopii parhaiten lasinen terraario. Häkit eivät ole kovin suositeltavia. Gerbiilit jyystävät helposti kaltereita, mylläävät puruja edes takaisin ja lopulta lattialle sekä vilustuvat nissä helposti.

Valtioneuvoston asetuksessa koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta kerrotaan, että

"Gerbiilin pitopaikassa on oltava putkia, käytäviä tai kanavia taikka muita vastaavia rakenteita tai mahdollisuus kaivaa käytäviä maahan. Gerbiilin, sinsillan ja degun pitopaikassa on tarvittaessa oltava mahdollisuus kylpeä hiekassa tai muussa vastaavassa materiaalissa."

Saman asetuksen mukaan gerbiilin terraarion korkeus tulee olla vähintään 0,3 m (=30cm) ja pohjapinta-alan tulee olla vähintään 0,12 m2. Ryhmässä pidettävillä gerbiileillä tulee olla tilaa terraariossa 0,06 m2 jokaista terraariossa pidettävää gerbiiliä kohden.

Alla olevasta taulukosta voit katsoa minimipinta-alat gerbiilien määrää kohden sekä esimerkkimitat:

Gerbiilien määrä / Vaadittavan pohjan pinta-ala / Esimerkkimitat

1-2 gerbiiliä / 0,12 m2 / 40 * 30 cm (kun korkeus on 35 cm)

3 gerbiiliä / 0,18 m2 / 45 * 40 cm

4 gerbiiliä / 0,24 m2 / 60 * 40 cm

5 gerbiiliä / 0,30 m2n / 75 * 40 cm

Terraarion paras koko on kuitenkin huomattavasti minimimittoja suurempi. Terraariot kannattaa sijoittaa siististi hyllykköön, ei pitkin ja poikin lattialle tai toistensa päälle. Hyllykössä olevian terraarioiden huolto on helppoa. Terraarioita ei kannata myöskään pinota päällekäin, koska silloin niissä olevien eläinten ruokkiminen ja huoltaminen hankaloituu kovasti, kun terraarioita joutuu siirtelemään edes takaisin. Muistathan, ettet laita lasisia kansia terraarioihin. Ilman on päästävä kiertämään niissä vapaasti.

Uutena ostetut akvaariot tulevat hyvin kalliiksi. Akvaarioliikeistä voi käydä kyselemässä vuotavia akvaarioita. Näitä voi monesti ostaa puoleenkin hintaan tai jopa halvemmalla. Kaikista halvimmalla pääsee kun tekee terraariot itse. Aavikkorummussa on ollut akvaarion teko-ohjeet. Niitä noudattamalla pitäisi akvaario syntyä kohtuu helpolla.

Ylimääräisiä akvaarioita tai isoja muoviterraarioita on aina syytä olla muutama varastossa yli oman sen hetkisen tarpeen nk. hätäakvaarioiksi. Näitä tarvitaan, jos syytä tai toisesta joku gerbiili joudutaan eroittamaan laumastaan.

Tavarat ja ruoat

Kasvattajana tarvitset enemmän tilaa gerbiilien ruoille ja muille tarvikkeille. Jos gerbiileitä on vähäänkään enemmän (yli 10) ruoan ostaminen säkeittäin tulee huomattavasti halvemmaksi kuin kiloittain. Ruokasäkkejä kannattaa kysellä omasta eläinkaupasta. Tarvittaessa ruoan voi sekoittaa itse, ostamalla esim. jostain maatilapuodista tarvittavat ainekset.

Vastaavasti purua kuluu paljon enemmän. Pienet kilon purupakkaukset eivät riitä mihinkään. Kannattaa kuulostella, jos lähialueelta löytyisi puusepänverstas tai saha, josta purua voisi ostaa huokeammalla. Sahalta ja verstaalta osestetussa purun laadussa on oltava hyvin tarkka. Puru ei saisi olla maalatuista tai puunsuoja-ainella käsitellyistä puutavaroista. Kuusipuru ei myöskään ole hyvää, koska se voi olla hyvinkin pihkaista. Purusäkeistä saattaa löytyä myöskin erilaisia trasselitukkoja ja pieniä puunpalikoita. Tällainen puru ei ole hyvää gerbiileille.

Gerbiileille käytettävän heinän tulisi olla pehmeää ja erittäin hyvälaatuista. Monet eläinkauppaheinät täyttävät nämä vaatimukset. Jos ostat heinät paaleissa ratsastustallilta tai maanviljelijältä, tarkista ettei heinä ole homeista. Homeista heinää, et voi antaa gerbiileille. Hyvää heinää saat myös itsetehtynä.Ruokasäkeille ja puruille olisi hyvä olla oma kaappi, jossa ne olisivat suojassa karkurigerbiileitä. Jos pidät gerbiileitä omassa rakennuksessa, pidä huoli, että villit jyrsijät eivät pääse käsiksi ruokiin. Ne voivat levittää tauteja sekä loisia, jotka siirtyvät omiin gerbiileihisi saastuneen ruoan välityksellä.

Ruokien säilyvyyteen kannattaa kiinnittää huomiota. Kaikki tuoreruoka pidetään jää- tai kylmäkaapissa, jotta ne eivät pilaantuisi. Kuivat leivänkannikat, jyvät, pelletti ym. pidetään taas mieluiten kuivassa mutta viileässä paikassa. Näin ruokien vitamiinit säilyvät parhaiten.

Juomapullojen täyttämiseen olisi hyvä varata esim. käytetty muovinen limupullo tms. jotta jokaista juomapulloa ei tarvitse kantaa erikseen täytettäväksi vessaan tai keittiöön.

Puhtaanapito

Pidä kasvatustilasi mahdollisimman siistinä. Varsinkin, jos pidät eläimiäsi asuinhuoneissa. Mitä siistimpänä pystyt kasvatustilat ja eläintenterraariot pitämään, sitä vähemmän niistä on haju ym. haittaa perheen muille jäsenille. Onhan se mukavampi esitellä siistejä tiloja mahdollisille yllätysvieraille ja poikastenostajille, kuin pahoitella valtaisaa epäjärjestystä.

Mitä puhtaanapitoon sitten kuuluu? Kasvatustilat olisi hyvä lakaista tai imuroida päivittäin. perusteellinen siivous on syytä tehdä kerran viikossa. Silloin pyyhitään pölyt ja pestään lattiat. Mahdolliset matot tampataan myös viikon välein.

Lattioiden ja tasojen pesuun on hyvä käyttää puhdistusaineita, jotka myöskin desinfioivat samalla. Tällaisia ovat esimerkiksi Klorite ja apteekista saatava Desimex. Lasisten ja muovisten terraarioden puhdistukseen voidaan käyttää mietoa astianpesuainetta. Pesuaine huuhdotaan huolellisesti pois terrarioista.Terraarion kuivikkeet olisi hyvä siivota kahden viikon välein, useamminkin jos terraariosi ovat pieniä tai niissä on useampi gerbiili. Pitämällä purut puhtaina, myös gerbiilien turkit pysyvät puhtaanpina eivätkä vaadi niin paljon puhdistamista ennen näyttelyä.

Ruokakupit ja juomapullot pestään viikon välein. Molemmat voi pestä miedolla astianpesuliuoksella kunhan muistaa huuhdella kunnolla. Juomapullojen pesuun voi käyttää pulloharjaa, tärkeää olisi että pulloihin ei pääsisi kertymään levää.

Muut eläimet

Monet gerbiilin omistajat ovat hyvin eläinrakkaita, ja gerbiilien lisäksi, löytyy myös muita eläimiä. Muista jyrsijöistä ei yleensä ole haittaa gerbiileille. Poikkeuksen tekevät hamsterit ja rotat. Ole tarkka siitä, että nämä eläimet eivät pääse karkumatkalle gerbiiliesi terraarioon; rotat tappavat gerbiilin, jos kiinni saavat, myöskin hamsterit voivat tappaa terraariossa seikkailevan gerbiilin. Myöskin toisilleen vieraat gerbiilit voivat tapella pahastikin eksyessään karkumatkalla toisen häkkiin.

Kissat ja koirat eivät aina ymmärrä gerbiiliä yhdeksi perheenjäseneksi. Varsinkin kissojen saalistusvietti on hyvin voimakas ja ne saattaavat yrittää sinnikkäästi päästä gerbiiliiterraarioon. Kansien on syytä olla lujatekoiset ja tukevat, jotta kissa ei pääsisi tekemään tuhojaan. Koirat jättävät useimmiten terraariossa olevat eläimet rauhaan, sen sijaan lattialla piipertävä gerbiili voi laukaista saalistusvaiston. Useimmiten koira ei tee gerbiilille mitään pahaa. Monesti koira on varsin hyvä löytämään karkuteillä olevan gerbiilin.

Terveyteen liittyviä seikkoja

Pitkäaikaisesti hengitettynä gerbiilien kuivikkeina käytetyistä puruista ja heinistä lähtevä pöly voi altistaa allergialle tai astmalle. Myöskin piilevä allergia voi puhjeta juuri kun kasvatustyö on lähtenyt käyntiin. Alusta asti onkin hyvä ajatella myöskin omistajan terveyttä.

Suurimmat pölynlähteet ovat puru ja heinä. Lisäksi gerbiileistä lähtee itsessään hilsettä ja karvaa, jotka voivat aiheuttaa oireita. Purun ja heinäpölyn ilmassa olevaan määrään kasvattaja voi vaikuttaa yllättävän paljon. Mistä sitten tietää onko ilmassa paljonkin pölyä. Kaikista helpointa pölyn märä on arvioida siitä, miten nopeasti pölyä laskeutuu hyllyille ja muille tasaisille pinnoille esimerkiksi purunvaihdon jälkeen. Myöskin ummehtunut haju gerbiilien pitohuoneessa on merkkinä siitä että ilma voi olla pölyinen.

Pölyn määrää voidaan laskea käyttämällä ilman puhdistinta, suodatinmateriaalia häkkien päällä ja vaihtamalla gerbiilien purut puruja pöllyttämättä.

Ilmansuodattimet ovat mekaanisia laitteita jotka poistavat ilmassa olevaa pölyä joko suodattimella tai ionisaattoriperiaatteella. Suodatinperiaatteella toimiviin puhdistimiin, joudutaan suodattimet uusimaan ilman likaisuudesta riippuen joko muutaman kerran kuukaudessa tai muutaman kerran vuodessa. Ionisaattoriperiaatteella toimivissa on sähköisesti varattu kennosto, joka varaa ilmassa olevat hiukkaset ja vetää ne puoleensa. Kennosto pestään muutaman viikon välein.

Ilmansuodatin ei pysty kuitenkaan puhdistamaan kovin suurta pölymäärää ilmasta. Olisikin hyvä estää pölyn pääseminen ilmaan mahdollisimman paljon. Tämän voi tehdä laittamalla kansiritilän päälle suodattimen. Tärkeää on, että ilma ja kosteus pääsevät suodattimen läpi, mutta pöly ei. Sopiva suodatin tähän tarkoitukseen on 0,5 mm paksu nk. suodatinvaahtomuovi. Vaahtomuovista leikataan hieman ritilää isompi pala ja kiinnitetään ritilän päälle. Nk. suodatinkangas on hieman liian tiivistä ja ilma ei kulje kovin hyvin kankaan läpi.

Häkkejä siivotessa kannattaa vältää pölyttämistä mahdollisimman paljon. Likaiset purut voi kastella suihkepullolla, jolloin ne pölyävät vähemmän. Purut kannattaa nostaa varovasti johonkin muovisäkkiin pienellä kauhalla tai muoviastialla. Vastaavasti puhtaita puruja ei kannata hulauttaa terraarioon suoraan säkistä vaan varovasti asetella muoviastialla. Jos pölypuru häiritsee paljon voi käyttää apteekista saatavia hengityssuojaimia.

Osa 2: Kasvatustilat

Tällä sivustolla käytetään evästeitä. Lue lisää evästeistä.