Harvinaisten hyppymyyrien poikasten teettäminen

Kuva: SGY ry

Bushy tailed jird

Bushy tailed jirdit eli suomalaisittain puskahännät ovat tyypillisesti lisääntymiskykyisiä noin 3 kuukauden iässä, mutta naaraan tulisi antaa kasvaa ja kehittyä niin, että se olisi vähintään 4-5 kuukauden ikäinen saadessaan ensimmäisen poikueensa.

Puskahäntänaaras kantaa poikasia noin 3 viikkoa ja ja poikasia syntyy tyypillisesti 3-4, mutta toisinaan myös enemmänkin. Puskahäntien luovutusikä on 8 viikkoa.

Suomessa kokemukset puskahäntien lisääntymisestä ovat melko vähäisiä, mutta sen verran tiedetään, että emolla saattaa usein olla ensimmäisen poikueen kanssa vaikeuksia. Kuten gerbiileilläkin, puskahäntäemon maidontuotanto ei välttämättä käynnisty, emo voi hylätä poikasensa tai stressaantuneena jopa syödä ne. Siksi emolle onkin hyvä tarjota pesimisrauha ja laadukasta monipuolista ravintoa.

Bushy tailed jird. Kuva: Nora Tarvus

Crassus

Crassuksen tiineys kestää tyypillisesti noin 22-24 päivää ja poikasia syuntyy yleensä 1-5. Myös isommat poikueet ovat mahdollisia. Crassuspoikasten silmät aukeavat yleensä noin 16 päivän iässä ja poikaset ovat luovutusiässä 6-8 viikon ikäisinä.

Crassuksien tiinehtyminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, sillä crassukset yleensä suhtautuvat toisiinsa varauksella, jopa aggressiivisesti. Naarailla on lisäksi tavattu tiinehtymisongelmaa, jolloin naaraat eivät tiinehdy pitkällisestä yrittämisestäkään huolimatta.

Crassus. Kuva: SGY ry

Duprasi

Duprasin kantoaika on noin 19-22 vuorokautta ja karvattomia poikasia syntyy tyypillisesti 3-6. Jos duprasiemo yrittää vieroittaa poikasiaan aggressiivisesti, poikaset voidaan erottaa emostaan jo 5-6 viikon ikäisinä. Duprasipoikasten luovutusikä on kuitenkin 8 viikkoa, jolloin myös uros- ja naaraspoikaset on hyvä viimeistään erotella toisistaan. Duprasi tulee nimittäin sukukypsäksi varsin varhain, jo 2 kuukauden iässä.

Duprasinaaraalle paras ikä teettää poikasia on 5-12 kuukautta. Duprasien lisääntyminen on yleensä haasteellista ja ongelmallista, joten duprasipoikueen teettämistä on syytä harkita tarkoin. Duprasinaaraat ovat hyvin reviiritietoisia, mistä johtuen ne eivät hyväksy urosta välttämättä edes ollessaan kiimassa. Lisäksi dupraseilla saattaa olla vaikeuksia tulla kantavaksi ja valitettavan usein dupraseilla esiintyy myös poikasten syömistä.

Duprasi. Kuva: Sirkku Alanne

Perpallidus

Perpallidusnaaraan tiineys kestää n. 23-30 päivää ja poikasia syntyy 1-8. Poikaset syntyvät karvattomina ja sokeina kuten gerbiilinpoikasetkin. Kehitys on kuitenkin nopeaa ja karvapeite alkaa kasvamaan jo poikasten ensimmäisten elinpäivien aikana ja silmätkin avautuvat usein 2-viikkoisina. Perpalliduspoikasten luovutusikä on 6-8 viikkoa.

Perpallidusten lisääntyminen muistuttaa suuresti gerbiilien lisääntymistä. Sukukypsiä perpallidukset ovat tiettävästi himena gerbiilejä myöhemmin, noin 3-4 kuukauden iässä, mutta poikasten teettämistä kannattaa lykätä siihen saakka, kunnes uros ja naaras ovat täysikokoisia. Naaraan kohdalla tämä tarkoittaa odottamista vähintään 5 kuukauden ikäiseksi.

Perpallidusuros ja -naaras tutustutetaan toisiinsa totutushäkillä tai -verkolla, jolloin kiimassa oleva naaras suhtautuu urokseen yleensä sopuisasti. Astuminen kestää hetken, mutta sitä tapahtuu useita kertoja. Pariskunnan kannattaa antaa astua mahdollisimman kauan.

Perpallidus. Kuva: SGY ry

Persian jirdi

Persian jirdinaaras kantaa poikasia tyypillisesti noin 28 päivää ja poikasia syntyy keskimäärin 5-7, joskus jopa 10. Emot hoitavat poikasiaan kiinteästi ja ovat tyypillisesti tarkkoja pesästään. Poikasten silmät avautuvat noin 2 viikon iässä. Luovutusiässä Persian jirdit ovat 8 viikon ikäisinä.

Persian jirdit lisääntyvät lemmikkeinä kohtalaisesti, mutta pääasiassa poikasten syntymä ajoittuu yleensä keväästä alkusyksyyn.

Persian jirdi. Kuva: Marleen Greven-Stoffers

Shawin jirdi

Shawin jirdinaaraan tiineys kestää tyypillisesti noin 24-26 päivää ja poikasia syntyy kesimäärin 3-4, mutta toisinaan jopa 7. Poikaset syntyvät ilman karvapeitettä, mutta poikasten kehitys on nopeaa, sillä jo 10 päivän iässä ne liikkuvat terraariossa. Silmät niillä avautuvat tyypillisesti noin 16 päivän iässä, jolloin poikaset aloittavat monesti myös kiinteiden ruokien maistelemisen. Poikaset tulevat luovutusikään 6-8 viikon iässä.

Naaras-shawit ovat yleensä aggressiivisia uroksia kohtaan, joten poikastentekoa varten uros ja naaras tulee totuttaa toisiinsa hyvin. Totuttamisessa käytetään tiheää totutusverkkoa tai -häkkiä, jolloin ne voivat tutustua toisiinsa vaaratta.

Shawipariskunnan suhtautuessa toisiinsa neutraalisti tai naaraan ollessa selvästi kiimassa, voidaan eläimiä kokeilla päästää yhteen, jolloin kiimassa oleva naaras tyypillisesti hyväksyy uroksen seuraansa ongelmitta. Nuorta naarasta voidaan asuttaa yhdessä uroksen kanssa, mutta vanhemman naaraan kanssa suositeltavampaa on yleensä käyttää astutusmenetelmää poikasten aikaansaamiseksi. Tällöin uros ja naaras ovat yhdessä vain naaraan kiiman ajan, jolloin naaras ja uros erotetaan toisistaan naaraan kiiman hiipuessa.

Yhdessä asuva pariskunta kannattaa erottaa toisistaan ennen poikasten syntymää, sillä naaras on tyypillisesti hyvin tarkka pesästään ja saattaa käyttäytyä aggressiivisesti urosta kohtaan. Lisäksi shawinaaraat tulevat usein kiimaan poikasten syntymäpäivänä, jolloin pariskunnan asuessa yhdessä uudet poikaset syntyvät noin 4 viikon päästä. Kaksi peräkkäistä poikuetta on usein liian raskasta shawi-emolle, jolloin se päätyy usein hylkäämään jälkimmäisen poikueensa poikaset.

Shawin jirdi. Kuva: SGY ry

Päivitetty viimeksi 16.10.2018
Lähde: Gerbiilifakta, Minttu Vettenterä 2008