Gerbiilin kiimakäyttäytyminen
Kiimassa olevan naaraan sukuelinten alue on usein hieman normaalia punaisempi, turvonnut ja kostea.
Kuva: Jenny Haapala
Teksti: Mira Väänänen 12.1.2018
Toisinaan varsinkin uusia gerbiilinomistajia saattaa huolestuttaa gerbiilinaaraiden poikkeava käytös kiiman aikana. Onkin tärkeää erottaa normaali kiimakäyttäytyminen gerbiilien tappelemisesta tai sairauksista.
Kiima-ajalla tarkoitetaan sitä ajanjaksoa, jolloin gerbiilinaaras on valmis parittelemaan uroksen kanssa. Jos kiiman aikana uros astuu naaraan, naaras todennäköisimmin tulee kantavaksi. Naarasgerbiileillä ensimmäiset kiimat alkavat noin 2-3 kk iässä ja ne jatkuvat lähes koko gerbiilin iän. Monella naaraalla hedelmällisyys vähenee kahden ikävuoden jälkeen, mutta tiinehtyminen kahden ikävuoden jälkeen on kuitenkin mahdollista. Naaras on kiimassa noin 4-6 vuorokauden välein ja kestoltaan kiima-aika voi olla muutamasta tunnista lähes vuorokauteen. Usein kiima ajoittuu iltaan. Naaras tulee kiimaan myös heti poikasten synnyttyä ja voi tulla uudelleen kantavaksi, jos uros asuu naaraan kanssa. Kiima-ajan kesto ja esiintymistiheys voi vaihdella, jos naaraan hormonitoiminta on normaalista poikkeava. Tämän voi aiheuttaa esimerkiksi munasarjakasvain tai -kysta, jonka yleensä erottaa gerbiilinaaraan lantion seudun levenemisenä tai vatsan pyöristymisenä ilman että naaras on kantavana.
Toisilla naarailla kiiman erottaa helposti ja toisilla kiima on vaikeampi havaita. Kaikki naaraat eivät käyttäydy samalla lailla kiiman aikana. Myös gerbiilin ikä vaikuttaa siihen, miten kiima-ajan erottaa. Yhdessä asuvat naaraat ovat kiimassa yleensä samaan aikaan. Useimmat nuoret naaraat jahtaavat toisiaan ja yrittävät astua toisiaan kiihkeästi kiiman aikana. Tämä käytös näyttää hyvin samalta kuin uroksen astuessa naaraan. Kiimassa naaras pysähtyy muutamaksi sekunniksi ja nostaa takapäätään. Jos naaraita on useampia kuin kaksi, naaraat saattavat hyppiä toistensa selkään "jonossa". Eläinten sukupuolet on hyvä tarkistaa, jos pelko vahinkopoikasista huolestuttaa. Vaikka jahtaaminen voi näyttää hurjalta, gerbiilit eivät satuta toisiaan. Jos kyseessä on tappelu, gerbiilit yrittävät purra toisiaan. Jos puremista ilmenee tai gerbiileissä on puremahaavoja, tulee gerbiilit erottaa toisistaan välittömästi. Jos haavoja ei ilmene, on kyseessä todennäköisesti gerbiilinaaraiden normaali kiimakäyttäytyminen.
Kiimaan aikana naaras saattaa hieroa vatsan hajurauhasta esineisiin tiheästi ja näin ilmoittaa muille gerbiileille kiimastaan. Osa naaraista rummuttelee takajaloilla tiheästi tai takovat etutassuilla rytmikkäästi ylös ja alas. Harvinaisempia ilmiötä on naaraan piippailua muistuttava ääni tai hännän heiluttaminen kiimassa. Kädellä olevan gerbiilin selkää silittäessä, osa naaraista saattaa köyristää selkäänsä, värisyttää itseään tai nostaa takapäätään. Hännän alle kurkatessa saattaa sukupuoliaukon ympärillä olla hieman turvotusta tai kiiltävää väritöntä eritettä. Kiimassa naaras saattaa pudotella pieniä virtsapisaroita käsiteltäessä, vaikka muuten gerbiili ei käsiteltäessä pissaisi yleensä. Jos gerbiilinaaraan hormonitoiminta on poikkeuksellisen voimakasta esim. munasarjakasvaimen vuoksi, naaras saattaa haista hieman pistävälle kiiman aikana. Tällöin hajun erottaa joskus ihmisen hajuaistillakin.
Toiset naaraat ovat kiiman aikaan käytökseltään vilkkaita elohiiriä ja toiset rauhallisempia kuin normaalisti. Osa naaraista ei käyttäydy kiimassa ollessaan normaalista poikkeavasti. Kasvattaja joutuu silloin kokeilemaan totutushäkissä naaraan käyttäytymistä urosta kohtaan varmistaakseen naaraan kiiman. Kiiman loputtua naaraan tai naaraiden käytös palautuu normaaliksi. Jos gerbiilin poikkeava käyttäytyminen jatkuu useamman päivän yhtäjaksoisesti, voi kyseessä olla eläinlääkärin hoitoa vaativa sairaus. Jos gerbiilit jahtaavat toisiaan useamman päivän ajan, jahtaaminen voi johtaa gerbiilien tappeluun.