Crassusten historiasta ja terraariokäyttäytymisestä
Teksti: Pia Mäkelä ja Pia Vesala (julkaistu aiemmin Aavikkorumussa 1/1999)
Crassusten historiasta
Kyselin Ison Britannian gerbiiliyhdistyksen (NGS) sihteeriltä Jackie Roswellilta vielä lisätietoja crassuksista ja hän antoi ystävällisesti käyttää NGS:n jäsenlehteen kirjoittamaansa crassus-juttua, josta löytyi tarkempaa tietoa crassusten saapumisesta Englantiin sekä niiden lisääntymisestä. Osa jutusta olisi ollut toistoa edellisten Aavikkorumpujen juttuihin, joten seuraavassa valikoituja pätkiä.
Vuonna 1995 laiton lasti matelijoita pysäytettiin Heathrown lentokentällä (Lontoossa). Mukaan oli pakattu käärmeiden ruuaksi tunnistamattoman lajisia gerbiileitä. Eläimet toimitettiin karanteeniin, jossa ne lopulta myös lisääntyivät. Ensin gerbiilit määritettiin Meriones sacramentii-lajisiksi eli Negevin jirdeiksi. Määritys paljastui kuitenkin virheelliseksi ja Lontoon eläintarhassa eläimet määritettiin M.crassuksiksi (alalajiksi perpallidus) eli Sundevallin jirdeiksi. Laji tunnetaan myös seuraavilla englanninkielisillä nimillä Jerusalem jird, Silky jird ja Gentle jird.
Crassusten tiineys kestää 21-24 vrk ja poikasia syntyy keskimäärin 4 kpl. Naaraalla on ns. poikaskiima heti poikimisen jälkeen ja sikiönkehityksen viivästymistä (n.30 vrk) esiintyy, jos naaras imettää edellisiä poikasia tullessaan uudelleen kantavaksi. Uros ja naaras tulevat hyvin toimeen kekskenään, ja uros voidaan pitää terraariossa myös poikasten synnyttyä, vaikka se ei hoidakkaan poikasia yhtä antaumuksella kuin mongoliangerbiili isät.
Crassukset ovat Jackien mukaan sopeutuneet vankeuteen hyvin: Ne ovat vähän vilkkaita käsitellä, mutta lisääntyvät helposti. Ne eivät pure ja ovat myös toisilleen erittäin helliä. Koska ne ovat sosiaalisia eläimiä ne ovat myös uteliaita ja tulevat nopeasti tutkimaan häkkiin laitettua kättä. Crassukset ovat enemmän yöaktiivisia kuin mongoliangerbiilit, ollen eniten liikkeellä ilta kahdeksan ja aamu kahdeksan välillä. Sukulaistensa tavoin ne eivät haise ja ovat siistejä ja helppoja hoitaa. Ne myös nauttivat hiekkakylvyistä.
Crassusten terraariokäyttäytymisestä
Ajattelin kertoa miten sain loppumaan crassuksen neuroottisen terraario käyttäytymisen.
Crassus uros Xico, kotoisammin Sierra "harrasti" edestakaisin ravaamista terraarion seinän edessä eikä se tuntunut loppuvan vaikka laitoin kaikenlaista puuhaa terraarion täyteen.
No minulta alkoi hermot mennä ja manailin että moinen eläin ei ole sopiva lemmikiksi kun kuulin muiden vastaavista ongelmista.
Sitten lueskelin hieman crassuksista luonnossa ja huomasin kohdan jossa puhuttiin erittäin laajasta reviiristä jne. Eipä siis muuta kuin tuumasta toimeen ja Sierra muutti hyvän kokoisesta terraariosta isoon terraarioon jonne tuli iso pesämökki, paljon purua, kukkaruukku, tunneliputki ym. touhuttavaa. Lisäksi rutistin pesämateriaaliksi tarkoitetut paperit isoiksi palloiksi että Sierralla olisi touhuttavaa niiden kanssa. Sierra tekikin niistä pientä silppua ja aivan upean pesän.
Nyt on neuroottinen käyttäytyminen loppunut täysin ja minä + Sierra tyytyväisiä.
Jos crassuksellasi on vastaavia ongelmia kannattaa kokeilla edellämainittuja keinoja.