Dark patch -gerbiilit

Kasvattaja hieraisee silmiään, kun ensiksi ihan tavalliselta näyttäneestä gerbiilipoikueesta paljastuukin yllätys: yhdellä kuviollisista poikasista onkin vartalossaan huomattavasti muuta perusväriä tummempi laikku. Mistä ihmeestä on kyse?

Dark patch -gerbiilin (eli DP:n) tunnistaa perusvärin mukaisesta, mutta huomattavasti muuta väritystä tummemmasta laikusta.

Kuva: Jenny Haapala

Aiemmin dark patch -gerbiilejä on Suomessa kutsuttu epävirallisesti nimellä ”mottled”. Itse käyttäisin väärinymmärrysten välttämiseksi kuitenkin nimitystä dark patch, silläkin uhalla, että kyseisen nimityksen on moitittu olevan liian pitkä sekä muistuttavan nimeltään liikaa patched-kuviota ja aiheuttavan siksi sekaannuksia. Rohkenisin kuitenkin väittää, että mottled-nimitys voisi olla kenties jopa harhaanjohtavampi, koska useissa Keski-Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa ”mottled” tarkoittaa gerbiiliä, joka on pääsääntöisesti valkoinen, mutta perusväriä on näkyvissä vähintään 25%. Toisin sanoen meillä Suomessa muiden maiden mottled tunnetaan siis tutummin variegatedina (joka taas ei ole käytössä oikeastaan missään muualla maailmassa – paitsi naapurimaassamme Ruotsissa, jossa variegated on yksi versio pied-kuviosta). Siinä missä Suomessa käsite variegated kattaa käytännössä kaikki ylikuvioituneen pied-gerbiilin näköisistä yksilöistä lähes valkoisiin gerbiileihin, Keski-Euroopassa on käytössä käsitteet mottled, heavy mottled ja extreme white, jotka kertovat siis valkoisen värin määrästä gerbiilissä eli kuvion laajuudesta. Mutta ei sen enempää niistä.

Ulkonäkö

Dark patch eli lyhyemmin DP on värimutaatio, jossa gerbiilillä on pied-kuvion (tässä yhteydessä puhun pied-kuviosta tarkoittaen sekä piediä että collaredia sekä patched-kuviosta tarkoittaen patchedia ja white spottedia) vaalentamassa perusvärissä huomattavasti tummempi, mutta perusvärin mukainen laikku. DP ei itsessään ole kuvio, vaan värimutaatio, joka esiintyy vain kuviollisilla gerbiileillä. Kuvion laajuudella ei ole suoraa  merkitystä kuvion esiintymiseen, vaan DP esiintyy niin patchedeilla, piedeillä kuin variegatedeillakin sekä kaikissa gerbiilien perusväreissä. DP-gerbiilin laikku on gerbiilin perusvärin mukainen ja tarkkarajainen, ja yleensä niitä on gerbiilillä vain yksi eikä useampaa. Laikun koko ja sijainti voi vaihdella paljon pienestä selässä olevasta täplästä aina isoon, lähes koko pään peittävään läiskään. Tavallisesti pied-kuvio vaalentaa gerbiilin perusväriä, mutta DP-gerbiili näyttää siltä, kuin osa sen kehosta ei tottelisi tätä Sp-geenin sanelemaa sääntöä vaan gerbiiliin olisi jäänyt perusvärin mukainen alue, jota kuvio ei ole laimentanut. Valkoisia irtokarvoja DP-gerbiilin laikussa voi kuitenkin esiintyä samaan tapaan kuin kuviottoman gerbiilin perusvärissäkin.

Genetiikka ja periytyvyys

Vaikka kyseinen mutaatio antaakin vaikutelman kolmivärisestä turkista, kyse ei todennäköisesti ole tricolor-värimuunnoksesta. DP:n aiheuttava geeni ei ole tarkkaan tiedossa, joten sen periytyvyyttä ei täysin tunneta. Sen takia tämäkin artikkeli sisältää paljon jossittelua ja arvailua sen pohjalta, kuinka kyseistä muunnosta on tavattu. Se tiedetään, että DP-kuviointi on ilmeisesti resessiivinen ja melko harvinainen. Toisissa linjoissa se vaikuttaa jossain määrin periytyvältä, toisissa se ei selkeästi periydy.

On arveltu, että vastaavaa kuviointia aiheuttaisi eräänlainen geneettinen poikkeavuus, mosaikismi, joka on seurausta pian hedelmöityksen jälkeen tapahtuvassa solunjakautumisessa sattuneesta virheestä. Mosaikismin aiheuttamassa poikkeavuudessa olisi kyse siitä, että yhdessä yksilössä on kahden tai useamman geneettisesti toisestaan poikkeavan yksilön soluja. Mosaikismian kirjo on laaja ja sitä tavataan eriasteisena niin eläimillä kuin ihmisilläkin – pahimmillaan geenien mosaikismi aiheuttaa ihmisillä kehitysvammaisuutta, lievimmillään esimerkiksi ihon värivaihteluita. Maailmalla tunnetaan myös tapauksia, joissa samalta ihmiseltä on tavattu kahta eri DNA:ta johtuen mosaikismin aiheuttamasta poikkeavuudesta. Osa geneettisestä mosaikimista on periytyvää, osa esiintyy spontaanisti. Esimerkiksi kaikki kilpikonnaväriset kissat ovat mosaiikkeja ja lähes aina naaraita, koska niiden kirjavan värityksen synty liittyy XX-kromosomeissa tapahtuneeseen mosaikismiin. Gerbiileillä geneettinen mosaikismi näyttäisi aiheuttavan vain erikoista väriä, sillä niillä ei ole tavattu muita näkyviä virheitä eikä erikoinen väritys ole liitoksissa gerbiilin sukupuoleen, sillä DP-mutaatiota esiintyy sekä uroksissa että naaraissa.

DP-kuviointi voi esiintyä missä tahansa kuviossa ja värissä. Tässä se esiintyy kuvassa oikealla olevan black variegatedin selässä olevana pienenä pisteenä.

Kuva: Jenny Haapala

DP-kuviointi voi esiintyä missä tahansa kehon osassa ja sen koko voi vaihdella. Tällä eläimellä se on takajalan kintereessä.

Kuva: Jenny Haapala

Mikäli DP-gerbiilien harvinainen kuviointi olisi seurausta mosaikismista tai muusta geenivirheestä, se tarkoittaisi, että kaksi hedelmöittynyttä alkiota olisi sulautunut yhteen hyvin aikaisessa kehitysvaiheessa jo emogerbiilin kohdussa – tällöin kuviollisella yksilöllä olisi yksivärisen sisaruksensa geenejä tietyllä alueella kehossaan alkioiden yhteensulautumisen takia. Tällainen mosaikismi voisi selittää DP-gerbiilien epätavallisen värityksen, muttei selitä täysin mutaation periytymistä.

Suvussa ei tarvitse olla yhtään DP-mutaatiota, että sellainen putkahtaa esille. DP ei myöskään näytä periytyvän suoraviivaisesti kuviolliselta vanhemmalta vaikka se esiintyykin vain kuviollisilla yksilöillä, vaan se voi periytyä kummalta vanhemmalta tahansa. Kuten sanottua, mutaatio voi ilmeisesti esiintyä myös täysin spontaanisti ilman periytymistä kummaltakaan vanhemmalta. DP-kuvioitunut gerbiili ei myöskään välttämättä koskaan periytä erikoista kuviointiaan eteenpäin jälkeläisilleen.

On kuitenkin mahdollista, että DP:n aiheuttaisi täysin joku muu mutaatio kuin yllämainittu mosaikismi. Esimerkiksi isobritannialaisesta Queensland-gerbiilikasvatuksesta on peräisin DP-linja, jossa kuvioinnin periytyvyys on huomattavan voimakas ja ulkonäöltään hyvin yhtenäinen eri gerbiilien välillä. Kyseisen linjan kohdalla ei voida puhua enää geneettisestä sattumasta. On siis mahdollista, että osan Euroopassa esiintyvistä DP-kuvioinneista aiheuttaa jokin ihan oma geeninsä, jota ei tunneta vielä. On myös mahdollista, että esiintyäkseen DP vaatii kahden tai useamman erilaisen resessiivin kombinaation tai kahden DP-kantajan geenien yhdistymisen.

DP-kuviointia voi olla vaikea havaita black piedin värityksestä. Tällä eläimellä on kuitenkin runsaasti valkoista irtokarvaa, mutta tarkkarajainen laikku on sysimusta.

Kuva: Jenny Haapala

Kasvatus

Iso-Britanniassa on kokeiltu yhdistää DP-gerbiilejä toisiinsa harvinaisen kuvioinnin periytymisen toivossa, mutta harvinaisena resessiivisenä ominaisuutena geenin uudelleenesiintyminen on vaatinut useita poikueita samoista vanhemmista. Kyseisen kuvioinnin kasvattaminen on koettu haasteelliseksi, sillä mutaatio ei yleensä periydy suoraviivaisesti tai ennalta-arvattavasti. Keski-Euroopassa on havaittu, että osa DP-linjoista ovat kasvatettavissa ja osa taas ei, ellei yhdistä kahta eri DP-linjaa toisiinsa.

DP-kasvatuksen alussa on DP-gerbiileillä havaittu merkkejä hedelmättömyydestä, alipainoisuudesta, hitaasta kehityksestä sekä lyhyestä eliniästä. Tällä voi kuitenkin olla vahva yhteys voimakkaaseen sisäsiitokseen, jota on käytetty mutaation ensimmäisten esiintymisten jälkeen DP-gerbiilien määrän lisäämiseksi nopeasti. Myöhemmin DP-gerbiilien sukulinjoissa ei ole huomattu esiintyneen vastaavia ongelmia.

DP-gerbiilien jalostuskäytössä tulisi soveltaa samoja periaatteita kuin muidenkin väri- ja kuviomuunnosten jalostuksessa: eläintä voi käyttää jalostukseen, jos se on kaikilta osin terve lajinsa yksilö. Kuten kaikkien muidenkin väri- ja kuviomuunnoksien kasvatuksessa, ongelmia voi alkaa ilmetä, jos keskitytään liikaa yhden toivotun ominaisuuden siirtämiseksi jälkipolville ja suljetaan harvinaisen värityksen vuoksi samalla silmät muilta linjassa mahdollisesti esiintyviltä ja/tai piileviltä ongelmilta. DP-kuvioitunutta gerbiiliä voi käyttää jalostuksessa, sillä spontaanisti esiintyneen DP-kuvioinnin ja terveysongelmien välillä ei ole havaittu olevan minkäänlaisia yhteyksiä.

Dark patch Suomessa

Suomessa DP on luokiteltu epävirallisesti  perusvärissä olevaksi värivirheeksi ja näyttelymenestystä tällaisen gerbiilin kanssa on turha odottaa, ainakaan mikäli laikku on suurikokoinen ja helposti huomattavissa. Itselläni oli aikoinaan lilac pied, jolla laikku oli melko vaalea ja sijaitsi takajalan kintereessä – se jäi näin helposti piiloon gerbiilin alle, joten näyttelyarvostelussa ei tuosta kyseisestä värivirheestä ollut ehkä vähän yllättäen minkäänlaista mainintaa. Esittelin kuitenkin gerbiilini värivirhettä myös muille kasvattajille kyseisessä näyttelyssä ihan vain varmistuakseni, etten houraile omiani ja kyllä, useampi muukin oli sitä mieltä, että gerbiilin toinen takajalka oli kintereen kohdalta tarkkarajaisesti muuta kehoa tummemman laikun värittämä. Tuo suhteellisen harvoin esiintyvä laikku ei tuolloin herättänyt itsessäni suurta kiinnostusta, vaikka kyseinen gerbiili oli jo toinen omistamani DP-gerbiili (ensimmäinen oli black variegated, jolla oli pikimusta kauneuspilkku selässä ja jonka sisarpuolella oli myös kyseinen mutaatio, mutta suurempana). En asettanut hassun laikun olemassaololle minkäänlaista painoarvoa saati lähtenyt innosta puhkuen googlettamaan, minkälaisesta geneettisestä mutaatiosta voisi olla kyse, kunnes ensimmäinen DP-gerbiili syntyi omassa kasvatuksessani alkuvuodesta 2014 tavallisen kuviollisen ja yksivärisen gerbiilin yhdistelmästä ilman, että suvussa olisi tiettävästi esiintynyt vastaavaa aiemmin. Toinen DP-gerbiili syntyi saman vuoden joulukuussa niin ikään vastaavasta yhdistelmästä, joskin tämän myöhemmin syntyneen DP-gerbiilin suvussa esiintyy lilac pied DP suoraan viidennessä sukupolvessa ja jo aiemmin mainitsemani black variegated DP yhdeksännessä sukupolvessa.

Suurikokoinen DP-kuviointi lilac piedin kyljessä.

Kuva: Jenny Haapala

Lueskeltuani gerbiili.infossa käytyjä keskusteluja DP-gerbiilien yleisyydestä tuli selväksi, että vastaavia tapauksia on ollut Suomessa vuosien varrella harvakseltaan ja että DP-mutaation esiintyminen on ollut hyvin satunnaista eikä kovinkaan helposti periytyvää. DP-gerbiilejä on käytetty kasvatuksessa toivoen kuvion periytymistä, kun taas osa kasvattajista tuntuu pitävän harvinaista DP-kuviointina rumana värivirheenä. Ilmeisesti kyseisen mutaation periytymiseen liittyvä epätietoisuus ja poikkeuksellisen värityksen näkeminen vakavana värivirheenä on pitänyt huolta siitä, ettei kukaan ole kiinnostunut DP-kuvioituneiden gerbiilien kasvatuksesta.

DP-kuviointi on Suomessa sen verran harvinainen, että Suomen gerbiiliyhdistys ry ei ainakaan toistaiseksi ole tunnustanut kyseistä kuviointia virallisesti. Koska kuviointi ei kuulu mihinkään standardiin, kyseisen kuvioinnin omaavat gerbiilit rekisteröidään ainakin toistaiseksi ihan tavallisesti G-rekisteriin. On kuitenkin suositeltavaa, että DP-kuvioinnista mainittaisiin rekisterikaavakkeessa ja sukutaulussa, mikäli DP-kuviointia esiintyy suvussa. Euroopassa DP-gerbiilit ovat yleistyneet kasvatuksen myötä ihan viime vuosina ja todennäköisesti eurooppalaisten tuontieläinten ja geneettisten sattumien takia DP-gerbiilejä tullaan näkemään Suomessakin säännöllisesti ilman varsinaista DP-gerbiilien vakiinnuttamiseen tähtäävää kasvatustakin. Hysteriaa ei kyseisen munnoksen rantautumisen vuoksi kannata kokea, sillä muunnosta on esiintynyt Suomessa jo vuosikausia (ensimmäisen DP-kuvioidun gerbiilin muistan nähneeni Joensuun Open show -luokassa vuonna 2007 ja erikoinen muunnos tunnettiin nimeltä ja ulkonäöltä jo silloin), sillä ainakaan Suomessa esiintyneissä DP-gerbiileissä ei ole havaittu erikoisen värityksen lisäksi muita poikkeavuuksia, joista kannattaisi huolestua.

DP-kuviointia on vaikea rinnastaa vertailumielessä muihin gerbiileillä esiintyviin värivirheisiin, sillä vastaavanlaisia värivirheitä ei gerbiileillä tavata. Kasvatuksessa ja ulkomuotoluokassa DP-kuviointiin voitaisiin suhtautua samalla tavalla kuin muihinkin kuviovirheisiin: se on yksi ei-toivottu ominaisuus siinä missä valkoiset irtokarvat tai ylimääräinen valkoinen väritys pied-gerbiilin selässä. Pet-luokassa värityksellä ei ole merkitystä, mutta kirjava gerbiili persoonallisine laikkuineen saattaa sellaisenaan tehdä tuomariin vaikutuksen.

Artikkelin on kirjoittanut Jenny Haapala ja se on julkaistu Aavikkorummun numerossa 1/2015.