Degu
Octodon degus, degu
Kuva: Pixabay, www.pixabay.com
Ulkonäkö
Luonnonvaraiset degut eivät ulkonäöltään juuri poikkea lemmikkideguista, joskin voivat olla hieman pienempiä kooltaan. Luonnonväri agouti toimii suojavärinä, jonka avulla degut maastoutuvat ympäristöönsä.
Elinympäristö
Degut elävät Keski-Chilessä, Andien vuoriston länsirinteillä, aina merenpinnan tasolta jopa 3500m korkeudessa asti. Monilla alueilla degu on viljelyksille vahingollinen tuhoeläin. Elinympäristö on aukeaa, osin aavikkoista pensasaroa, missä degut asuvat maahan kaivamissaan, n. 15-60 cm syvissä tunneliverkostoissa. Alueella vallitsevalle välimerenilmastolle ovat ominaisia kuumat, kuivat kesät ja kosteat talvet.
Käyttäytyminen
Luonnossa suurempi deguyhteisö jakautuu pienempiin ryhmiin, joissa on tavallisesti 2-5 naarasta ja 1-2 urosta kussakin. Ryhmän sisällä deguilla on tarkka arvojärjestys. Degut ovat erittäin älykkäitä ja sosiaalisia, ja kommunikoivatkin keskenään varsin monimuotoisesti. Äännähdyksiä on noin 15 erilaista, joilla on kaikilla oma merkityksensä. Muita kommunikaatiomuotoja ovat esim. hampaiden narskuttelu, takajaloilla rummuttelu, hajumerkit ja laumatovereiden sukiminen. Tunneleita degut kaivavat yhteistyössä joko vuoroja vaihdellen tai muodostaen kaivuuketjuja. Saman ryhmän naaraat hoitavat ja imettävät myös toistensa poikasia.
Ravinto
Degut ovat laiduntavia kasvinsyöjiä, joiden ruokavalio luonnossa on varsin kapea ja ravintoköyhä. Se koostuu pääasiassa ruohokasvien ja pensaiden lehdistä sekä yrteistä, mutta myös siemenistä ja kasvien kuorista. Ruoan etsimiseen ja syömiseen kuluu paljon aikaa, n. 5-6 tuntia päivässä, ja laiduntamisen päivärytmi vaihtelee vuodenajan, päivän pituuden ja lämpötilan mukaan. Degut myös varastoivat ruokaa tunneleihinsa.
Alkuperä
Degun luokitteli omaksi lajikseen chileläinen pappi ja luonnontieteilijä Juan Ignacio Molina vuonna 1782. Lajin tieteellinen nimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”kahdeksanhampaista laiduntajaa”, mikä viittaa degun poskihampaiden määrään ja muotoon. Deguja on viety Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan alun perin koe-eläimiksi diabetestutkimusta varten. Myöhemmin niitä on käytetty myös mm. kaihin, sikiöaikaisen kehityksen, sisäisen kellon, unihäiriöiden ja Alzheimerin taudin tutkimuksissa. Nykyiset lemmikkidegumme polveutuvat näistä koe-eläimiksi Eurooppaan tuoduista yksilöistä.
Lähteet:
Long, C. V.: Degutopia, http://www.degutopia.co.uk, 2004-2015. Viitattu 2.5.2016.
Vicki Judah & Kathy Nuttall: Exotic Animal Care and Management, Cengage Learning, 2016
Artikkelin on kirjoittanut Leena Siira ja se on julkaistu Aavikkorummun numerossa 2/2017.