Gerbiilin juoksupyörä ja muut liikuntavirikkeet

Virikkeetön ympäristö passivoittaa ja vaikuttaa gerbiilien elämänlaatuun, jos niiden oletetaan lemmikkinä vain syövän ja nukkuvan. Gerbiilit ovat usein päiväaktiivisia lemmikkejä, joiden puuhastelua on ilo katsella. Eläinkaupoista ja lemmikkieläintarvikkeiden nettikaupoista löytyy valtavat määrät mitä hienompia ja värikkäämpiä virikkeitä, joita myydään gerbiileille. Todellisuudessa kaikki myytävät tarvikkeet eivät sovellu gerbiileille ja myyjät sortuvat rahanahneuteen, jos väittävät esimerkiksi muovisia tai muovisista osista koostuvia tarvikkeita gerbiileille turvallisiksi. Gerbiilin jyrsiessä muovia on aina olemassa vakava suolitukosriski.

Gerbiilien aktivoinnin ja liikunnan kannalta tärkein virike on suuri terraario, joka ylittää reilusti eläinsuojelumääräysten vähimmäismitat. Terraarion tärkein sisustus on reilu kerros kuiviketta, jossa on mahdollisuus tunnelien kaivamiseen. Terraarioon voi lisätä päivittäin uutta jyrsittävää ja tutkittavaa: esimerkiksi pahvia, pahvilaatikoita, pahviputkia, kananmunakennoja, heinää, olkea, kuivattuja myrkyttömiä oksia ja kuivattuja luonnosta kerättyjä kasveja, kuten voikukan lehtiä tai mustikan varpuja. Gerbiilien virikkeiden tulee olla myrkyttömiä ja turvallisia. Tämän vuoksi esimerkiksi sanomalehti, foliolla vuoratut Pringles-putket tai tyhjät maitotölkit eivät sovi gerbiilien jyrsittäväksi. Nykyään eläinkaupoista on saatavilla hienoja puisia ja keraamisia mökkejä ja tunneleita. Painavat virikkeet tulee sijoittaa turvallisuussyistä terraarion pohjalle kuivikkeiden alle, jolloin nämä auttavat gerbiileitä luomaan kuivikkeisiin tunneleita ja käytäviä.  Lajitoverin seura on gerbiilille myös virike, jota ei mikään ihmisen tarjoama seura korvaa.

Gerbiilien aktivointia suunniteltaessa on hyvä hyödyntää lajille tyypillistä käyttäytymistä. Gerbiilit eivät luonnossa liiku maratoonarin tavoin kilometrikaupalla vuorokaudessa, vaan gerbiilin aika kuluu ennemmin reviiriä tarkkaillen, syötävää ja pesärakennusmateriaaleja keräten sekä silputen, tunneliverkostoa laajentaen sekä siivoten ja lajitovereiden kanssa sosiaalista elämää viettäen. Gerbiilit eivät luonnossa kiipeile esimerkiksi puissa vaan elämä keskittyy enemmän maantasolle ja sen alle. Sen vuoksi terraarion pinta-alan on hyvä olla suuri, eikä gerbiilien terraarioon ei ole siis tarvetta hankkia häkkiyläosaa. Häkkiyläosa tulee ehdottomasti poistaa, jos gerbiilit jyrsivät pinnoja tai verkkoa ja karvat kuluvat kuonon päältä gerbiilin työntäessä kuonoa pinnojen tai verkon välistä. Pahimmillaan kuono tulehtuu ja tulehdus vaatii eläinlääkärikäyntejä. Koska gerbiilit eivät ole yhtä hyviä kiipeilijöitä kuin esimerkiksi hiiret, gerbiili saattaa helpommin loukata jalkansa häkin pinnojen väliin. Olisi hyvä, jos mahdollisen häkkiosan tasot olisivat umpinaisia, esimerkiksi puisia.

Juoksupyörä

Juoksupyörän käyttäminen gerbiileillä jakaa mielipiteitä. Esimerkiksi hamsteri liikkuu juoksupyörässä ravaamalla, jolloin vähintään yksi tai kaksi käpälää osuu samanaikaisesti alustaan. Gerbiili poikkeaa hamsterista rakenteellisesti hyvin paljon ja sen takajalat toimivat eri tavalla. Gerbiili ei kykene reippaaseen ravausliikkeeseen vaan tuuppaa takajaloillaan vauhtia lähes yhtäaikaisesti. Jos hamsterin ja gerbiilin reipasta askellusta verrataan keskenään esim. videon hidastuksella, niin huomataan että hamsteri näyttää kävelevän, mutta gerbiili hyppii. Gerbiilin askellus poikkeaa myös takajalkojen ulospäin kiertymisellä hieman yli 45 asteen kulmaan menosuuntaan nähden. Gerbiilin jalkaterä ei osoita suoraan taakse, kuten ihmisellä tai vaikka hamsterilla. Gerbiilin askellustavasta voidaan päätellä, että juoksupyörässä liikkuminen ei ole kaikkein luontaisin tapa liikkua gerbiilin takajalkojen rakenteen kannalta. Ensisijaisesti gerbiilin aktivointiin ja liikuntaan pitää olla muita mahdollisuuksia kuin juoksupyörä, sillä gerbiilit pärjäävät hyvin ilman juoksupyörää.  Jos juoksupyörän kuitenkin haluaa hankkia gerbiileilleen, sopivan juoksupyörän valinta ja hankinta vaatii tietoa turvallisen juoksupyörän valitsemisesta.

Gerbiilin juoksupyörän pitää kooltaan olla suurempi suhteessa eläimen kokoon kuin monella muulla lajilla, kuten esimerkiksi hamstereilla tai hiirillä. Pienessä juoksupyörässä gerbiilin selkä menee kaarelle ja tämä aiheuttaa kipuja ja vaikuttaa eläimen ryhtiin. Tasapainoelimenä toimivaa häntää gerbiili ei pysty käyttämään liikkeessä normaalisti liian pienessä juoksupyörässä. Turvallinen koko juoksupyörälle on lähes kesyrotilla käytettävä koko. Gerbiilin pitää mahtua juoksemaan pyörässä niin, että selkäranka on suorassa eikä notkolla. Hyvä selkärangan asento juoksupyörässä on samanlainen, kuin gerbiili juoksisi tasaisella lattialla vapaana. Juoksupyörässä osa hännästä saa taipua hieman notkolle ylös tai vaakasuunnassa mutkalle, mutta ei taipua jyrkästi. Gerbiili ei pysty kannattelemaan häntää juoksupyörässä yhtä taitavasti kuin hiiret tai rotat. Jos mietit kahden juoksupyörän koon välillä, valitse gerbiilille mieluummin isompi. Juoksupyörän pitää olla umpinainen. Metallipyörä, jossa on pinnoja tai verkkoa, joiden väliin tassu tai häntä voivat jäädä, ei saa olla. Materiaaliltaan juoksupyörän pitää olla puinen tai metallinen. Sopiva juoksupyörä tulee sijoittaa terraarioon tukevasti, ettei se pääse kaatumaan. Gerbiilit valitettavan usein mylläävät terraariossa kuivikkeita juoksupyörän päälle eikä pyörä usein pääse pyörimään. Puista juoksupyörää saatetaan nakerrella, jolloin se ei ole kovin pitkäikäinen lelu. Juoksupyörän päälle saatetaan pissata, jolloin on syytä pitää huolta että juoksupyörän saa tarvittaessa puhdistettua.

Kaikki gerbiilit eivät opi käyttämään juoksupyörää. Joskus gerbiilit saattavat ennemmin yrittää kiivetä pitkin juoksupyörää kuin varsinaisesti juosta siinä. Gerbiilille ei ole luontaista juosta juoksupyörässä useita tunteja kerralla. Jos huomaat, että gerbiili juoksee pakonomaisesti juoksupyörässä, tulee juoksupyörä poistaa terraariosta. On gerbiilejä, jotka addiktoituvat juoksupyörän käyttöön. Tällöin pyörässä juoksemisen vaihtoehdoksi tulee tarjota enemmän kaivelumahdollisuuksia ja monipuolisia jyrsimismahdollisuuksia terraariossa. Juoksupyörää voi halutessaan pitää virikkeenä vain silloin, kun gerbiilejä juoksutetaan terraarion ulkopuolella ja myös silloin pyörän on hyvä olla kunnolla tuettu.

Juoksulautanen

Juoksulautanen tai "ufolautanen" on hyvä vaihtoehto juoksupyörälle. Tämäkään välinen ei ole välttämätön hankinta gerbiileille. Juoksulautasen etu on se, että gerbiilin selkäranka on hyppivän askelluksen myötä luonnollisemmassa asennossa kuin juoksupyörässä. Umpinaisen juoksulautasen materiaalin tulee myös olla puuta tai metallia sekä kooltaan riittävän iso. Large tai isoin koko on monesti gerbiileillekin kaikkein sopivin. Lautasen akseliin voi hieman laittaa ruokaöljyä, jotta lautanen pyörisi helpommin. Terraariossa on hankaluutena että juoksulautasen päälle kasataan kuiviketta niin, että lautanen peittyy eikä pääse pyörimään. Terraarion ulkopuolella juoksulautastakin voi pitää virikkeenä gerbiilejä juoksuttaessa. Juoksulautasen etu on, että useampi gerbiili mahtuu tai yrittää mahtua lautaselle samaan aikaan, jolloin tätä gerbiilien kisailua on hauska seurata. Kaikki gerbiilit eivät kuitenkaan aina opi käyttämään juoksulautasta.

Juoksupallo

Valitettavasti juoksupalloja näkee edelleen myynnissä Suomessakin. Juoksupallo ei sovi gerbiilille (tai muillekaan eläville lemmikkieläimille) ollenkaan. Umpinaisen muovisen pallon sisällä gerbiili ei voi itse päättää milloin haluaa sieltä ulos, pallojen koko on usein valitettavasti liian pieni, ilmanvaihto on usein huonoa ja gerbiili sotkeentuu omiin ulosteisiinsa. Pallossa liikkuminen ei pienestä eläimestä ole nautinto vaan stressiä aiheuttava tilanne. 

Juoksuttaminen vapaana

Juoksuttaminen on hauska harrastus omistajalle ja gerbiileille. Juoksuttamisella tarkoitetaan, että gerbiilit siirretään niille turvalliseksi toteutettuun huoneeseen tai esim. isoista pahvilaatikoista rajatulle alueelle juoksemaan ja touhuamaan. Juoksuttamisen aikana gerbiilejä tulee aina valvoa koko ajan. Jos juoksutusalue on rajattu, on tärkeää vahtia että gerbiilit eivät jyrsi, hyppää tai kiipeä pakoon alueelta. Gerbiili pystyy hyppäämään korkealle. Varsinkin säikähtäessään gerbiili voi hypätä ylös jopa 60cm korkeudelle. Eteenpäin gerbiili voi hypätä kerralla jopa metrin verran. Gerbiilit pääsevät kiipeämään pinnoja ja kankaita pitkin, joten varmista, ettei gerbiili pääse kiipeämään roikkuvaa sängynpeittoa pitkin esimerkiksi sängyn päälle. Gerbiili voi loukkaantua pahoin, jos se hyppää tai putoaa korkealta. Gerbiili ei ole hyvä hahmottamaan pudotusta esimerkiksi sängyn päältä.

Juoksutusalueella ei saa olla pieniä koloja tai rakoja, joihin gerbiili mahtuu. Poikaset ja nuoret gerbiilit mahtuvat jopa ovien alta noin 1cm raoista pakoon ja aikuisetkin mahtuvat puikahtamaan joskus jopa 1,5cm raoista. Tuki siis esteillä raot ja kolot. Oven alle voit ujuttaa esimerkiksi maton niin, että oven alle ei jää rakoa. Gerbiili voi olla erittäin hankala houkutella esille, jos se pääsee pujahtamaan kaapin tai hyllyn taakse tai alle piiloon. Pidä muut lemmikit poissa gerbiilien juoksutusalueelta ja poista kaikki viherkasvit. Vaikka viherkasvi ei olisikaan myrkyllinen syötynä, gerbiilit saattavat mullat kaivaa pois ruukusta ja syödä kasvin juuria. Juoksutuksen aikana gerbiilit saattavat hieman nakerrella eteen tulevia huonekaluja tai mattoja ja pissiä tai kakata alueelle.  Pyyhi pissat ja kakat pois. Hajuja voi neutraloida, kun pyyhkii pissajäljet pois pisaralla väkiviinaetikkaa.

Juoksutusalueelle on hyvä järjestää piiloja, kuten pahvilaatikoita ja pahviputkia. Hauskan virikkeen saa edullisesti esimerkiksi heinällä täytetystä murolaatikosta, johon on leikattu muutama oviaukko. Taitavat tekevät pahvilaatikoista ylitettäviä tai alitettavia esteitä tai labyrinttejä. Vain mielikuvitus on rajana. Joku on jopa rakennellut pahvista joskus nukkekodin gerbiileille. Rakentelussa voi käyttää apuna hieman maalarinteippiä, joka ei pienenä määränä aiheuta jyrsittynä gerbiilille varaa. Vahdi kuitenkin, etteivät gerbiilit jyrsisi maalarinteippiä innokkaasti. Alueelle voi piilotella herkkuja, esimerkiksi kuivattuja auringonkukansiemeniä gerbiilien etsittäväksi. Voit mennä istumaan juoksutusalueelle ja syötellä herkkuja käsistäsi gerbiileille. Gerbiilit tulevat aina välillä tervehtimään tai kiipeilevät päällesi. Huomaa, että juoksutusalueella käveleminen voi aiheuttaa vaaratilanteita gerbiilille.

Juoksuttaminen kannattaa aloittaa lyhyt aika kerrallaan. Ensimmäisillä kerroilla juoksutusalue voi olla pienempi ja kerralla riittää noin 10 minuutin juoksutus. Tyypillistä on, että ensimmäisillä kerroilla gerbiilit ovat hieman arkoja ja säikkyjä. Gerbiilejä voi juoksuttaa päivittäinkin, jolloin ne tottuvat juoksuttamiseen nopeammin. Pikkuhiljaa aikaa pidennetään, aluetta voi laajentaa ja virikkeiden määrää lisätä. Siirrä gerbiilit takaisin terraarioon, jos ne näyttävät väsyvän tai vaikuttavat liian pelokkailta. Gerbiileilläkin on päiviä, jolloin toisinaan ne innostuvat liikkumaan ja tutkimaan enemmän ja toisinaan ne ovat väsyneempiä. Noin 30 min juoksutuksen jälkeen gerbiilit ovat yleensä nälkäisiä, janoisia tai aktiivisuustaso alkaa laskea, jolloin on hyvä siirtää gerbiilit takaisin terraarioon. On kuitenkin yksilöitä, jotka viihtyvät tunninkin juoksutusalueella, mutta tällöin on hyvä olla ruokaa ja vettä gerbiilien saatavilla.

Juoksuttamisesta nauttivat eniten kesyt ja omistajaansa tottuneet gerbiilit. Gerbiilejä ei kannata juoksuttaa, jos ne vasta totuttelevat uuteen kotiin tai eivät ole kunnolla tottuneet käsittelyyn. Kun gerbiilit eivät juurikaan säiky terraariossaan ollessaan huoneen ihmisiä tai ääniä, ne ovat tottuneet ympäristöönsä. Kesyyntynyt gerbiili ei pelkää käsiä terraariossa ja gerbiilin saa otettua käsillä syliin vaivatta ilman, että se yrittää hanakasti karkuun tai piiloon. Säikyt gerbiilit ovat hankalia saada juoksutusalueelta kiinni ja ne voivat muuttua entistä pelokkaammiksi omistajaansa kohtaan, jos ne kokevat jahtaamista ja menevät paniikkiin. Gerbiilin voi ottaa kiinni pahviputkeen tai -laatikkoon houkuttelemalla, jolloin gerbiili ei opi tunnistamaan käsillä kiinniottamista juoksuttamisen päättymiseen. Kesyt gerbiilit oppivat välillä odottamaan juoksutushetkien alkua ja jopa muistuttavat omistajaansa siitä esimerkiksi kilisyttämällä juomapulloa tai hyppimällä innokkaasti, kun näkevät omistajansa.

Artikkelin on kirjoittanut Mira Väänänen ja se on julkaistu Aavikkorummun numerossa 1/2018.