Intian gerbiilit

(Tatera Indica)
Teksti: Pia Vesala ja Pia Mäkelä (julkaistu aiemmin Aavikkorummussa 4/1999)

Intian gerbiili on kooltaan suuri ja vankka jyrsijä, joista aikuiset urokset ovat painavampia kuin naaraat, ja voivat olla rotan kokoisia. Vartalon pituus on 14,3 - 18,8 cm ja hännän pituus 15,2 - 19,6cm. Pään muoto, varsinkin kuonosta on rottamaisen pitkä ja silmät ovat suuret. Tyypillinen piirre Intian gerbiilille on suuret ja hentokarvaiset korvat. Takajalat ovat voimakkaat, rakenteeltaan gerbiileille tyypilliset ja takajalkojen pohjat ovat kaljut. Perusväri on agouti, sävyltään punertavasta kellertävään ja vatsanväri on puhdas valkoinen. Intian gerbiilin hännän väritys on erikoinen ja ominainen vain tälle lajille. Hännän väri on päältä ja alapuolelta erittäin tumman harmahtava, sivuilta vaaleampi kerman värinen. Häntä on pitkä, noin 120 % vartalon pituudesta. Loppuosassa häntää on mustien karvojen muodostama harjas (1/3 osa hännästä), joka päättyy tupsuun.

Intian gerbiilit eivät ole yhtä sopeutuneita aavikkoelämään kuin muut gerbiilit joten niitä ei esiinny hiekkadyyneillä, eikä korkeilla vuoristoalueilla, muuten ovat sopeutuvaisia elinympäristön suhteen. Niitä tavataan usein viljelysten läheisyydessä ja koska ne tuhoavat ruokavarastoja, katsotaan ne rotan jälkeen toiseksi pahimmaksi haittaeläimeksi. Intian gerbiilit ovat yleisimpiä jyrsijöitä Intian ja Pakistanin kuivilla alueilla. Levinneisyysalue on pohjoisesta Arabiasta Intiaan (Iran, Afganistan, Pakistan, Intia ja Sri Lanka).

Intian gerbiilit elävät löyhissä yhteisöissä, ja koska ovat aggressiivisia, elävät yksilöt omissa koloissaan, ja käytävillä ei hyväksytä muita lajeja. Pesäonkalot sijaitsevat yleensä pensaiden ja kastelukanavien läheisyydessä ja niissä on muutamia sisäänkäyntejä. Onkalot ulottuvat 1 ½ metrin syvyyteen ja niihin kuuluu pesäluola joka on sisustettu kasvimateriaalilla. Ne viettävät päivät onkaloissaan ja liikkuvat pääasiassa öisin.

Intian gerbiilit ovat kaikki ruokaisia ja käyttävät melko paljon hyönteisravintoa jonka määrä on joinain aikoina ollut 40 % ravinnosta. Tuoreen kasviravinnon määrä vaihtelee vuodenaikojen mukaan, mutta se on tärkeä osa niiden ravinnosta, eikä Intian gerbiili selviä ilman sitä.

Naaraat tulevat sukukypsiksi 10 - 12 viikon ikäisinä. Poikuekoko on keskimäärin 4-5 (1-9) poikasta. 11 päivän ikäisenä poikasille alkaa kasvaa karva ja noin parinviikonikäisenä silmät aukeavat ja poikaset alkavat liikkua pesästä.

Lähteinä käytetty: Roberts, T.J. 1977. The Mammals of Pakistan. Ernest Benn Limited Harrison, David L.,Paul J.J. Bates. 1991. The Mammals of Arabian. Harrison Zoological Museum

Intian gerbiilit lemmikkinä

Tiettävästi Suomessa ei Intian gerbiileitä ole lemmikkinä, joten emme voi siitä paljon kertoa. Ainoat maininnat mitä siitä löytyi, kertovat että on huomattu Intian gerbiilin olevan vaikea kasvattaa, ja myös se voi olla vaikea käsitellä aggressiivisuuden takia. Muutamat kasvattajat ovat onnistuneet Hollannissa niiden kanssa.