Minkälainen väri on dove cb?

Teksti ja kuvat: Jenny Kolehmainen

Et välttämättä ole kuullut väristä aiemmin, mutta se on yksi harmaan väriskaalan gerbiiliväreistä. Geneettisesti dove cb on yksivärinen punasilmäinen ja fenotyypiltään lähimpänä lilacia ja dovea, sijoittuen näiden kahden värin välimaastoon.

Ulkonäkö

Dove cb:n väri on hopeanharmaa. Silmät ovat rubiininpunaiset ja kynnet ja viikset vaaleat. Ääreisosat kuten häntä, tassut ja korvat ovat yleensä muuta vartalon väritystä vaaleammat. Alle luovutusikäisenä dove cb muistuttaa eniten aitoa dovea, mutta alkaa sitten pikkuhiljaa tummua niin, että aikuisena se näyttää monesti erehdyttävästi vaalealta lilacilta. Vanhemmiten dove cb yleensä taas vaalenee. Se on silti koko ajan ikään kuin liian tumma doveksi, mutta liian vaalea lilaciksi. Perusvärin tummuus voi kuitenkin vaihdella yksilöiden välillä aivan kuten muissakin gerbiiliväreissä.

Genetiikka

Geneettisesti dove cb on aa pp Ccb E- G- D-. Värin kerrotaan löytyneen ensimmäisen kerran black-gerbiilin, joka kantoi resessiivisenä sekä punasilmäisyyttä (p) että burmese-geeniä (cb), jälkeläisistä. Näinäkin päivinä dove cb:n toinen vanhempi onkin usein juuri useita resessiivejä kantava black, joita syntyy helposti monen kasvatuksen sivutuotteena.

Parillisina esiintyessään cb ja ch tekevät mustasilmäisistä gerbiileistä selkeästi pointillisia ja punasilmäisistä valkoisia. Parittomina esiintyessään cb ja ch ovat erikoisia geenejä, sillä joihinkin väreihin niillä ei ole vaikutusta, mutta joissakin väreissä vaikutus on perusväriä vaalentava. Näistä ch on vaikutukseltaan voimakkaampi: siinä missä esimerkiksi kullankeltainen argente (A- pp CC) vaalenee ch:n vaikutuksesta vaaleankeltaiseksi argente creamiksi (A- pp Cch) ja tummanharmaa lilac (aa pp CC) ch:n vaikutuksesta kyyhkynharmaksi doveksi (aa pp Cch), ei cb-geenin vaikutus ei kuitenkaan ole näin dramaattinen. Se pikemminkin tekee väristä ”platkumman” version tummemman värin edustajasta. Tästä syystä olen aina hieman kritisoinut dove cb:n kutsumista nimenomaan dove cb:ksi, koska sillä on ainakin ulkonäöllisesti ja nähdäkseni geneettisesti enemmän yhteistä lilacin kuin doven kanssa. Dove kun on ch:n vaikutuksesta syntyvä väri, kun taas dove cb:llä ei ole dovelta vaadittavaa ch:ta ollekaan. Nimityksen puolesta puhuu kuitenkin mm. se, että dove ja dove cb ovat molemmat C-lokuksen parittomina esiintyvien resessiivien aikaansaamia värejä.

Näyttelyt ja jalostus

Dove cb on ollut värinä olemassa jo kauan, enkä itsekään tarkoin tunne sen suomalaista historiaa. Se ei kuitenkaan koskaan ole ollut kasvattajien tai oikein harrastajienkaan suosiossa johtuen todennäköisesti sen värivirheellisestä statuksesta Suomessa, sillä sitä pidetään virallisesti liian tummana dovena kuin varsinaisesti täysin omana värinään. Suomessa dove cb:tä voi näyttelyttää vain ei-standardissa, mikä tarkoittaa, ettei värille ole olemassa omaa rotumääritelmää eli ihannetta, johon värin jalostuksessa tulisi pyrkiä. Koska Dove cb muistuttaa liikaa edellä mainittuja jo olemassa olevia värejä, ei se todennäköisesti tule koskaan nousemaan edes koestandardiin, saati viralliseen luokkaan. Pet-luokassa dove cb:tä sen sijaan voi näyttelyttää ihan kuten kaikkia muitakin värejä. 

Minkään värin kasvatukseenkaan dove cb ei ihanteellisesti istu. Dove cb:llä on lilacin kasvatusta ajatellen ei-toivottu cb, burmesen ja siamesen kasvatukseen se tuo ei-toivotun p:n eli punasilmäisyyden, doven kasvatusta ajatellen siltä puuttuu dovelle oleellinen ch ja PEW:illä cb aiheuttaa niin ikään värivirheen eli liian tummat silmät.

Dove cb ulkomailla

Ulkomailla dove cb:tä ei löydä sen suomalaisella nimityksellä, vaan sitä kutsutaan nimellä sapphire (englanti, ruotsi) tai Saphir (saksa, ranska), mitkä tarkoittavat suomeksi käännettynä safiiria, sinistä jalokiveä. Aika kaunis nimi värille, jota me pidämme värivirheenä. Tutkittuani muiden maiden standardeja lähinnä osaamallani kielellä englannilla, en kuitenkaan onnistunut löytämään heidän sapphirelleen rotumääritelmää, lukuisia kuvia ja esittelyitä ja jopa kasvatusohjeita kylläkin. Väri vaikuttaa esiintyvän vahvasti varsinkin Euroopassa ja sillä näyttäisi olevan ihan kasvattajiakin. Suomeenkin se on selvästi tullut jäädäkseen.