Mongoliangerbiili
Meriones unguiculatus
Mongolian gerbil, Mongolian jird
Ulkonäkö
Luonnonvaraiset gerbiilit ovat ulkonäöltään hyvin samanlaisia kuin jalostetut lemmikkigerbiilit. Gerbiilin luonnonväri on agouti: tummanharmaa pohjakarva, kullanruskea perusväri, musta tikkaus, valkoinen vatsapuoli. Kooltaan luonnonvaraiset gerbiilit ovat lemmikkejä pienempiä.
Elinympäristö
Gerbiili on kotoisin Keski-Aasian aroilta ja puoliaavikoilta Mongoliasta, Pohjois-Kiinasta ja Etelä-Siperiasta. Alueella vallitsee ankara mannerilmasto, jossa lämpötila voi vaihdella talviöiden 40 pakkasasteesta kesän 40 lämpöasteeseen. Gerbiilit kaivavat maan alle n. 60-80 cm syvyyteen tunneliverkostoja, joissa on useita sisäänkäyntejä sekä erilaisia ”huoneita”, kuten ruokavarastoja ja pesiä.
Käyttäytyminen
Gerbiilit elävät tunneliverkostoissa perhekunnittain. Ryhmään kuuluu tavallisesti yksiavioinen lisääntyvä pariskunta, pieniä poikasia sekä niiden hoidossa auttavia vanhempia sisaruksia aiemmista poikueista. Suuri osa ajasta kuluu tunneleita kaivellessa ja ravintoa etsiessä. Gerbiilit merkkaavat reviirinsä vatsan hajurauhasella ja puolustavat reviiriä vierailta aikuisilta yksilöiltä. Vaaran havaitessaan gerbiili varoittaa lajitovereitaan rummuttelemalla maata takajaloillaan.
Ravinto
Luonnossa gerbiilin ravinto koostuu erilaisista kasvinosista, kuten siemenistä, lehdistä, ruohoista ja juurista, sekä satunnaisista hyönteisistä ja toukista. Ruokaa myös varastoidaan tunneleihin. Gerbiili on sopeutunut selviämään erittäin vähällä juomavedellä ja saakin suurimman osan tarvitsemastaan nesteestä ravinnosta.
Jalostus
Ensimmäiset gerbiilit löysi ranskalainen Armand David Pohjois-Kiinasta vuonna 1866. Hän lähetti nämä ”keltaiset rotat, joilla on pitkä, karvainen häntä” tutkittavaksi Pariisin luonnontieteelliseen museoon. Siellä ne saivat tieteellisen nimensä Meriones unguiculatus, joka tarkoittaa kynnellistä soturia. Vuonna 1935 japanilainen professori pyydysti 20 gerbiilipariskuntaa, jotka saatiin lisääntymään vankeudessa. Näiden 40 eläimen jälkeläisiä vietiin 1954 Yhdysvaltoihin, missä niistä tuli suosittuja lemmikkejä. Eurooppaan gerbiilit saapuivat 1964 Iso-Britannian kautta. Ensimmäiset värimuunnokset olivat black ja white spotted -kuvio. Nykyisin erilaisia väri- ja kuviomuunnoksia tunnetaan noin 30.
Lähteet:
Robert C. Hubrecht & James Kirkwood: The UFAW Handbook on the Care and Management of Laboratory and Other Research Animals, Wiley-Blackwell 2010
Valarie V. Tynes: Behavior of Exotic Pets, Wiley-Blackwell 2010
Artikkelin on kirjoittanut Leena Siira ja se on julkaistu Aavikkorummun numerossa 1/2017.