Tutkimuksia gerbiilien lisääntymiskäyttäytymisestä

Monilla eläinlajeilla nuoret eläimet jäävät joksikin aikaa vanhempiensa luokse ja auttavat heitä seuraavien poikasten hoidossa sen sijaan, että alkaisivat itse heti lisääntyä. Tällöin ne "menettävät" osan lisääntymisajastaan ja onkin ihmetelty, eikö niiden olisi kannattavampaa aloittaa lisääntyminen niin nopeasti kuin mahdollista, että ne pystyisivät tuottamaan mahdollisimman monta poikuetta.

Tätä ilmiötä on tutkittu useilla lajeilla ja sen riittävänä selityksenä on pidetty sitä, että avustajien ansiosta niiden nuoremmat sisarukset säilyvät paremmin hengissä ja selviävät aikuisiksi asti. Tällöin samanlaisia geenejä kuin avustajilla säilyy tulevaisuuteen niiden nuoremmissa sisaruksissa, kun normaalisti tämä jatkuvuus pyritään varmistamaan omalla poikastuotannolla.

Joillakin lajeilla on kuitenkin havaittu, että mitä kauemmin avustajat auttavat vanhempiaan, sitä parempi niiden oma poikastuotto myöhemmin on. Tämä viittaisi siihen, että ne voivat omien poikastensa hoidossa hyödyntää sisaruksia hoitaessaan saamaa kokemuksiaan. Salon ja Frenchin tutkimuksen tarkoitus oli selvittää päteekö tämä oletus mongolian gerbiileihin.

Gerbiilit luonnossa

Luonnossa gerbiilit elävät perheryhmissä, joihin usein kuuluu vanhempien ja poikasten lisäksi myös nuoria eläimiä. Vanhemmat lisääntyvät kevään ja kesän aikana ja tuottavat yleensä kaksi poikuetta vuodessa.

Poikaset viettävät yleensä ensimmäisen talvensa vanhempiensa pesässä ja ottavat osaa nuorempien sisarustensa kasvatukseen. Laboratorio-oloissa on havaittu niiden ottavan kontaktia pieniin poikasiin pesemällä niitä ja pesää rakentamalla.

Koeolot

Koe suoritettiin vakaissa laboratorio-oloissa, jolloin kaikki eläimet saivat yhtäläistä hoitoa, valon määrä oli sama jne. Osa tutkittavista nuorista gerbiileistä saivat auttaa vanhempiaan seuraavien poikasten hoidossa kunnes poikaset olivat 21 päivän ikäisiä. Loput tutkimuseläimistä jätettiin myös vanhempiensa luo, mutta niiden nuoremmat sisarukset poistettiin heti niiden synnyttyä, jolloin nuoret eivät päässeet harjoittelemaan poikasten hoitoa.

Kun nuoret gerbiili olivat 60 päivän ikäisiä naaraat ja urokset eroteltiin omiin ryhmiinsä. 80 päivän iässä niistä muodostettiin neljänlaisia uros-naaras pareja:

(1) molemmat kokeneita,

(2) uros kokenut,

(3) naaras kokenut,

(4) molemmat kokemattomia

(kokenut = saanut hoitaa nuorempia sisaruksia).

Havainnointi

Muodostettujen tutkittavien parien käyttäytymistä tarkkailtiin ja suoritettiin erilaisia mittauksia. Ensinnäkin mitattiin ajat kuinka pitkään kesti ennen kuin parit tuottivat jälkeläisiä. Poikueista merkittiin ylös sukupuolijakauma sekä syntyneiden ja kolmeviikkoisiksi selvinneiden määrä. Vanhempien käyttäytymistä havainnoitiin tarkkailemalla kuinka kauan aikaa ne viettivät poikasia hoitaen ja muissa toimissa. Myös poikasten kehitystä seurattiin niitä punnitsemalla ja silmien avautumista tarkkailemalla. Jopa pesän laatu arvioitiin asteikolla 1-3!

Tuloksia

Ne parit, joista ainakin toinen oli "opiskellut" poikasten hoitoa, tuottivat jälkeläisiä selvästi nopeammin kuin kokemattomat vanhemmat (ks. kaavio 1). Toisen poikueen kohdalla erot tasoittuivat eikä vanhempien eikä vanhempien kokeneisuuden havaittu vaikuttavan poikuekokoon tai sukupuolijakaumaan.

Poikasten kehitykseen näytti olevan enemmän vaikutusta isän kokeneisuudella. Niissä poikueissa, joissa isä oli kokenut, poikasten silmät aukesivat nopeammin ja poikaset olivat keskimäärin painavampia kuin kokemattomilla isillä. Nämäkin havainnot koskivat lähinnä ensimmäistä poikuetta (kaaviot 2 ja 3).

Johtopäätöksiä

Tuloksista kävi ilmi, että urokset, joilla oli aiempia kokemuksia poikasten hoidossa, olivat parempia isiä. Niiden poikaset mm. avasivat silmänsä kokemattomien isien poikasia aikaisemmin. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että poikaset, jotka avaavat silmänsä aiemmin alkavat myös syödä kiinteää ravintoa nuorempana ja pystyvät nostamaan painoaan nopeammin. Painavammat eläimet selviävät suuremmalla todennäköisyydellä lisääntymisikään. Niinpä uroksille pesäavustamisessa saatu kokemus antaa selvän lisääntymisedun.

Suurin osa havaituista käyttäytymiseroista, kuten myös poikasten painoero tasoittuivat toisen poikueen kohdalla, niinpä on syytä olettaa, että taidot, jotka normaalisti saadaan nuorempien sisarusten hoidossa avustettaessa, voidaan hankkia ensimmäisen oman poikueen kanssa.

Luonnossa on varmasti ympäristöoloilla vaikutusta siihen kuinka kauan nuoret pysyvät avustajina. Luultavasti niille on edullista hankkia kokemusta omaa jälkeläistuotantoa varten, ja aloittaa lisääntyminen kun joku lisääntyvä yksilö kuolee tai niille avautuu tilaisuus vallata oma lisääntymisreviiri. Koska erot kokeneiden ja kokeneitten vanhempien poikasten hoidossa olivat näinkin selvät stabiileissa laboratorio-oloissa, on todennäköistä, että ne edelleen korostuvat luonnossa, jossa vaikuttavat myös saalistajat ja ravinnonhankinnan tehokkuus.

Lähteenä käytetty:

Animal Behavior 1989, "Early Experience, reproductive success and development of parential behaviour in Mongolian Gerbils", Allen L Salo & Jeffrey A. French

Tutkimuksia gerbiilien lisääntymiskäyttäytymisestä

Tällä sivustolla käytetään evästeitä. Lue lisää evästeistä.