Agouti

Kuva: Viivi Välimäki

Gerbiilin luonnonväriä kutsutaan agoutiksi. Nimensä väri on saanut Etelä-Amerikassa elävältä jyrsijältä agoutilta (Dasyprocta aguti). Gerbiilin agouti-väri poikkeaa kuitenkin mielenkiintoisella tavalla muiden jyrsijöiden agouti-väristä. Gerbiili agoutin vatsa on valkoinen, kun se muilla jyrsijöillä esim. hiirillä, rotilla ja marsuilla on joko päälivärin mukainen tai harmaa. Lisäksi agouti gerbiilillä ei ole varsinaista tikkausta eli pitkiä yksittäisiä mustia peitinkarvoja, kuten muilla jyrsijöillä.

Agouti-väri standardoitiin enimmäisenä gerbiilin värinä. Värin suosio on kautta aikojen vaihdellut suuresti, mutta koskaan se ei ole ollut varsinainen muotiväri (paitsi silloin kun muita värimuunnoksia ei vielä ollut). Syynä tähän on varmasti ollut se, että takavuosina lähestulkoon kaikki eläinkaupassa myytävät gerbiilit olivat väriltään agouteja, jonka johdosta väriä pidetiin kasvatuksellisesti liian helppona. Tulihan sitä ulos poikueesta kuin poikueesta. Tämä on kuitenkin harhaluulo. Tipattuna värinä agoutista löytyy haastetta myös kunnianhimoisimmallekin kasvattajallekin.

Geneettisesti agouti dominoi kaikkia muita värejä ja sen geneettinen kaava on täydellisesti lavennettuna A- P- G- C- E-. Tämä tarkoittaa sitä että, jos agouti yhdistetään jonkin muun värimuunnoksen kanssa, ovat syntyvät poikaset agouteja. Suurin osa agouteista on kuitenkin heterotsygootteja , jolloin ne ns. kantavat muita värejä. Yhdistämällä tällaisia agouteja muiden värimuunnosten kanssa voi poikueeseen syntyä nyt muunkin värisiä poikasia. Heterotsygoosi ei kuitenkaan agouti-värin kasvatuksen kannalta ole toivottaa. Mitä puhtaampi agouti on geneettisesti sitä parempi on sen perusväri.

Rotumääritelmässä agouti on määritelty seuraavasti:

Perusvärin tulee olla pehmeä kullanpunainen, selkä ja kyljet kauttaaltaan tasaisesti tipattu mustalla. Turkin pohjaväri on tumman harmaa. Vatsa mahdollisimman valkoinen. Päälivärin ja valkoisen vatsan välillä tulee olla tasainen, tarkka ja suora rajalinja. Valkoisen vatsavärin leveys tulee olla suunnilleen puolet päälivärin leveydestä. Tikkaamattomien kultaisten karvojen linjan tulee myötäillä vatsa- ja päällivärin rajaa, sekä levittäytyä alas jalkojen ulkosivuille. Korvien tulee olla vaalean harmaat reunustettuna pehmeällä kullanpunaisella ja tippaamattomat. Hännän yläsivun tulee olla päälivärin mukainen, tipattuna mustilla karvoilla. Puolivälissä häntää alkaa kasvaa pidempien mustien karvojen muodostama harjas. Mustat karvat lisääntyvät tasaisesti hännänpäähän mentäessä niin, että hännänpään tupsu on lähes musta. Viikset sekä mustia että valkoisia, kynnet mustat. Silmien tulee olla sysimustat. Silmien ympärillä tulee olla selvästi erottuva vaalean harmaiden karvojen muodostama reunus.

Agouti-värin aiheuttaa siis karvassa olevat kolme värivyöhykettä. Juuresta karva on tummanharmaa, keskellä siinä on kullanpunainen vyöhyke ja karvan päässä on musta tippi. Jos pohjavärin osuus karvan juuresta on liian pitkä niin, että kullankeltaisen osuus jää lyhyeksi, on turkin perussävy eläintä katsottaessa harmahtava. Pohjavärin tulisi näkyä vasta kun turkkia puhalletaan vastakarvaan. Liian pitkä tippialue karvan päässä antaa taas vaikutelman liian voimakkaasta tippauksesta.

Agoutin jalostuksessa tulisi pyrkiä mahdollisimman tummanpunaiseen ja tasaiseen perusväriin sekä tasaisesti sijoittuneeseen tippaukseen, joka ei ole kuitenkaan liian hallitsevan näköinen. Suurin osa nykyisistä agouteista omaa kuitenkin liian vaalean perusvärin, joka on punaisen sijasta kellertävä tai harmahtava. Virhe on myöskin tummanharmaan pohjakarvan paistaminen läpi. Usein perusväri on kyljistä vaaleampi kuin selästä. Tämä periytyy poikasille erittäin voimakkaasti, joten värin tasaisuuteen tulee kiinnittää kasvatuksessa todella suurta huomiota.

Honey foxin käyttö on tuonut agouteille myös uudenlaisen virheen: vatsalinja nousee liian korkealle ja on epätaisainen. Usein myös rotumääritelmässä vaadittu vatsalinjaa myötäilevä kultainen vyöhyke on hävinnyt ja tippaus jatkuu vatsalinjaan asti. Hyvin usein näkee myös agouteja, joilta joko puuttuu mustien karvojen muodostama häntäharjas tai häntäharjas on koko hännän pituinen himmeä harjas, kun ihanteena on puolesta välistä alkava häntäharjas.

Agoutin kasvatuksessa paras vaihtoehto on yhdistää aina kaksi agoutia. Näiden poikasista valitaan parhaat jatkoon jne. Koska perusvärin punaisuutta on hyvin vaikea saada lisää, ellei sitä ole jo valmiiksi, voidaan agoutille käyttää tummaa ja erittäin hyvää perusvärin omaavaa argentea.

Argenten käytön kohdalla kannattaa olla kuitenkin hyvin varovainen ja kriittinen. Argenten perusvärin tulee siis todella olla hyvä, muussa tapauksessa agoutin perusväri vaalenee entisestään ja pahimassa tapauksessa argenten käyttö tuo mukanaan myös värin vaalenemista kyljillä.

Honey foxin käyttö tuo yleensä lisää toivottua punaisuutta, mutta vastaavasti myös virheellistä korkeaa vatsalinjaa ja kultaisen vyöhykkeen häviämistä. Tämänhetkisen näkemyksen mukaan, honey foxia (kuten muitakaan foxeja) ei pidä agoutille käyttää. Kerran korkealle nousseen vatsalinjan jalostaminen takaisin alas, on osoittautunut todella haasteellikseksi ja vaikeaksi.

Muita valkovatsaisia värejä ei agoutiin kannata yhdistääkään. Grey agouti tuo agoutiin harmautta ja mahdollista värin epätasaisuutta ja argente cream ja ivory cream voivat vaalentaa perusväriä.

Mustasarjan värejä (black, slate, lilac, dove, REW ) ei pitäisi missään nimessä yhdistää agoutiin. Tämä johtuu värin punaisuuteen vaikuttavista geeneistä. Värin punaisuuden syvyys on polygeeninen ominaisuus ja kun agoutin kasvatuksessa pyritän lisäämään punaisuutta, niin mustasarjan väreissä pyritään vähentämään punaisuutta (aiheuttaa mustasarjan väreille rusehtavuutta perusväriin). Käyttämällä mustasarjan värejä agoutille saadaan lopputulokseksi haalea keltaista, josta punaisuus on kadonnut pois sekä liian voimakasta tikkausta eli tippialue karvan päässä on liian pitkä.

Parhaimmillaan agouti on erittäin upea väri ja kun eläimellä on vielä usein hyvä tyyppi ja koko sekä poikkeuksellisen kauniit silmät, on mielestäni ihme, että agoutin kasvattajia ei montaa ole.