Grey agouti

Kuva: Jenny Kolehmainen

Ensimmäiset grey agoutin väriset gerbiilit havaittiin jo vuonna 1975 Englannissa, mutta valitettavasti nämä eivät lisääntyneet ja värin pelättiin katoavan kokonaan. Jaqui Grant löysi vuonna 1980 eräästä laboratorio poikueesta yksilöitä, joiden turkin väritys oli kuten chinchillalla. Hän esitteli värin muille kasvattajille London Championship Show:ssa jonka jälkeen värille laadittiin jalostussuunnitelma. Aluksi pariskunta ei lisääntynyt ja värin pelättiin katoavan jälleen. Tämän takia niitä yhdistettiin PEW:iin ja väri saatiin säilymään. PEW risteytysten ansiosta kuitenkin huomattiin, että väri ei ole geneettisesti chinchilla. Väri kulki kuitenkin vielä hyvin pitkään myös meillä suomessa chinchilla nimisenä, kunnes se nimettiin grey agoutiksi, joka vastaakin värin geneettistä taustaa huomattavasti paremmin.

Oikean chinchilla värityksen aiheuttaa chinchilla geeni, joka sijaitsee albiino-lokuksessa. Gerbiileillä tätä geeniä joudutaan odottelemaan varmasti vielä jonkin aikaa. Nykyiset gerbiilit ovat geneettisesti AA PP gg CC. Agoutin perusvärin punaisuus muuttuu grey agoutilla g-geenin (ns. harmaa tekijä) ansiosta lähes valkoiseksi. Usein turkki jää kuitenkin hieman kellertäväksi, mitä pidetäänkin näyttelyssä virheenä.

Rotumääritelmässä on grey agouti määritelty seuraavasti:

" Perusvärin tulee olla puhdas valkoinen, selkä ja kyljet tasaisesti tipattuna mustalla. Turkin pohjaväri on tumman harmaa. Vatsa mahdollisimman valkoinen. Päälivärin ja valkoisen vatsavärin välillä tulee olla tasainen, tarkka ja suora rajalinja. Valkoisen vatsavärin leveys tulee olla suunnilleen puolet päälivärin leveydestä. Korvien tulee olla peittyneet lyhyeen hienoon harmaaseen/valkoiseen karvaan. Hännän yläsivun tulee olla päälivärin mukainen, tipattuna mustilla karvoilla. Puolivälissä häntää alkaa kasvaa pidempien mustien karvojen muodostama harjas. Mustat karvat lisääntyvät tasaisesti hännänpäähän mentäessä niin, että hännänpään tupsu on lähes musta. Viikset sekä mustia että valkoisia, kynnet neutraalin väriset. Silmien tulee olla sysimustat. Silmien ympärillä tulee olla selvästi erottuva valkoisten karvojen muodostamareunus."

Myös grey agoutin karva on kolmivärinen kuten agoutinkin. Juuresta karva on tummanharmaa, keskeltä karva on valkoinen ja karvan päässä on musta tippi. Koska grey agouti on agoutin muunnos, aiheuttaa se myös grey agoutien yleisimmän virheen, keltaisuuden. Toiseksi yleisin virhe on liian tumma ja epätasainen tippaus.

Molemmat virheet saadaan hiljalleen poistettua mikäli grey agoutia yhdistetään systemaattisesti vain toiseen grey agoutiin ja näistä poikasista valitaan vain parhaimmat jatkoon. Parhaimmillaan grey agoutin väritys on silloin, kun se on geneettisesti puhdas.

Perusvärin keltaisuus näkyy pienissä poikasissa kaikista voimakkaammin. Kun poikanen vanhenee, sen perusvärin keltaisuus laimenee hieman, mutta ei yleensä katoa kokonaan. Grey agoutin tippaus myös tummuu jonkin verran eläimen vanhetessa. Kasvattajan kannattaa välttää poikasia, jotka ovat hyvin keltaisia, tummasti tipattuja ja joilta puuttu tumma harjas hännästä.

Jalostuksellisessa mielessä grey agouti on erikoisuus valkovatsaisten ryhmässä. Kun muilla valkovatsaisilla pyritään saamaan perusväriin lisää keltaisuutta, niin grey agoutilla sitä pyritään vähentämään. Tämän johdosta grey agoutin kasvatukseen apuväreiksi eivät sovikaan muut valkovatsaiset värit. Kaikista sopivin apuväri löytyy kuitenkin pointillisten ryhmästä: smoke.

Ennenkuin yhdistää smoken omaan grey agouti kantaansa on kuitenkin syytä perehtyä käytettäväksi aiotun smoken taustoihin. Smoke voi olla geneettisesti joko grey agouti pohjainen ( A- gg cbcb tai A- gg cbch) tai agouti pohjainen ( A- cbcb tai A- cbch). Käytetyn smoken tulisi olla juuri grey agouti pohjainen, koska silloin se vastaa grey agoutin yhdistämistä toiseen grey agoutiin. Agouti pohjaisen smoken yhdistäminen vastaa samaa kuin agoutin yhdistäminen grey agoutiin. Agouti pohjaisen smoken erottaa yleensä siitä, että sen perusväri on aavistuksen kellertävämpi. Tämän huomaa hyvin esim. hännästä, jossa pigmentti on voimakkaampaa.

Polar foxin käyttö grey agoutille on aina riskitekijä. Polar fox tuo perusväriin yleensä lisää keltaisuutta sekä nostaa vatsalinjaa normaalia korkeammaksi. Kannattaa myös muistaa, että grey agoutin vatsalinja on aina aavistuksen korkeampi kuin agoutin, koska grey agoutilla ei ole näkyvissä tippaamattomien karvojen muodostamaa vyöhykettä tippauken ja vatsalinjan välissä kuten agoutilla (grey agoutilla tämä vyöhyke on siis valkoinen). Korkean vatsalinjan jalostaminen takaisin alas on osoittautunut äärimmäisen vaikeaksi.

Mustasarjan värejä ei pitäisi yleisesti ottaen käyttää grey agoutille ollenkaan. Ainoana poikkeuksena on slate, jota voi käyttää tarkan harkinnan seurauksena. Käytetyn slaten tulisi olla ehdottomasti vaalea, eikä siinä saa olla rusehtavaa vivahdetta. Slate voi tuoda tullessaan tummaa tippausta sekä kellertävyyttä.

Näyttelyissä grey agoutit ovat menestyneet hyvin. Onhan tämän hetkisillä grey agouteilla kaunis, linjakas tyyppi ja ne ovat isoja, selvästi englantilaistyyppisiä. Grey agouteilla on yleensä myös todella kauniit, isot silmät sekä erinomainen häntätupsu.