Gerbiilin kanssa pet-luokkaan
Pet-luokka eli lemmikkiluokka on tarkoitettu kaikenkirjaville gerbiileille. Osallistuvan eläimen ei tarvitse olla rekisteröity, eikä edes rekisteripaperin puuttuminen kokonaan ole este osallistumiselle. Summittainen syntymäaika olisi hyvä olla tiedossa, sillä osallistumisen alaikäraja on 2 kuukautta. Eläimet jaetaan iän perusteella seuraaviin kilpailuluokkiin: baby 2kk – 3kk 30pv, juniori 4kk – 5kk 30pv, avoin 6kk – 2v 5kk 30pv ja veteraani 2v 6kk eteenpäin. Pet-luokassa arvioidaan gerbiilin lemmikkiominaisuuksia eli yleiskuntoa, turkkia, kynsiä yms. sekä käsiteltävyyttä. Näyttelyssä assistentti vie eläimet kuljetusbokseissaan numerojärjestyksessä tuomaripöydälle ja sihteeri kirjaa arvostelun kaavakkeeseen, jonka omistaja saa sitten itselleen. Lopuksi tuomari laittaa eläimet paremmuusjärjestykseen ja jakaa osalle kunniamaininnat sekä ikäluokkapalkinnot. Usein erot eläinten välillä ovat hyvinkin pieniä, joten ei kannata lannistua, jos ei aina pääse palkinnoille asti. Kolme kertaa PET-sijalle yltäneelle gerbiilille voi anoa Grand Pet -titteliä, jolloin sitä saa jatkossa käyttää eläimen nimen edessä. Yleiskunnolla tarkoitetaan eläimen fyysistä olemusta. Onko eläin lihava, laiha vai sopusuhtainen. Ylipaino on huonoksi gerbiileillekin ja tähän voi vaikuttaa mm. ruokinnalla. Ruoassa saa olla rasvaa, mutta ei ylen määrin. Riittävän iso terraario pitää gerbiilin puuhakkaana ja lihaksiston kunnossa. Usein liian lihavilla gerbiileillä on niskassa niin sanottu rasvakyttyrä ja viimeistään siinä vaiheessa se olisi syytä laittaa hetkeksi ”dieetille”. Liian hoikka gerbiili tuntuu ja näyttää usein luisevalta.
Gerbiilin tulisi olla terve osallistuakseen eli kasvaimet ja tuoreet haavat ovat sellaisia, jolloin eläimen on parempi olla kotona. Kantavaa tai alle viisi (5) viikkoisten poikasten kanssa olevaa naarasta ei myöskään saada tuoda näyttelyyn.
Turkki-kohdassa arvioidaan eläimen turkin kuntoa. Onko se rasvainen vai puhdas ja laskeutuuko se hyvin? Onko ihossa hilsettä? Gerbiilejä ei yleensä pestä, elleivät ne ole todella likaisia. Gerbiiliä voi kylvettää kylpyhiekassa vaikka useampana päivänä ennen näyttelyä (mutta ei kannata jättää kylpyastiaa terraarioon, sillä siitä tuleekin usein helposti vessa). Näyttelyaamuna ei enää kannata kylvettää, ettei turkkiin jää hiekkaa. Uroksilla, varsinkin vatsastaan valkoisilla, on usein hieman kellertävä vatsa hajurauhasen ympäriltä. Tätä voi yrittää poistaa vaikkapa ripottelemalla likaiseen kohtaan perunajauhoja.
Muista tarkistaa myös ns. pikkukohdat eli korvat, silmät, hampaat ja kynnet. Korville ei tarvitse tehdä mitään, mutta on hyvä tarkistaa, ettei siellä ole esimerkiksi kasvainta. Terveellä eläimellä silmät ovat kirkkaat ja puhtaat. Joskus silmän ympärillä voi olla pieni määrä rähmää ja se on yleensä ihan normaalia. Jos silmä rähmii usein, voi siinä olla tulehdus. Suuhun olisi hyvä kurkata silloin tällöin, vaikkei näyttelyissä kävisikään. Hampaat voivat joskus kasvaa liian pitkiksi tai esimerkiksi katketa. Kynsille ei tarvitse tehdä mitään, paitsi jos ne ovat jo todella pitkät ja kaareutuvat tassun alle.
Käsiteltävyys arvostellaan usein viimeisenä kohtana. Hyvin käsiteltävissä oleva gerbiili on omistajalleenkin ilo. Sitä kannattaa siis alusta alkaen käsitellä ja totuttaa erilaisiin hoito-toimenpiteisiin, kuten hampaiden katsomiseen. Siinä gerbiilistä otetaan napakka, mutta ei liian puristava ote, jotta se pysyy hyvin kädessä. Käännetään gerbiili selälleen ja nostetaan huulia sen verran, että hampaat näkyvät kokonaan. Gerbiili saa olla utelias ja liikkua käsiteltäessä, mutta sen tulisi kuitenkin pysyä välillä myös paikoillaan. Jotkut gerbiilit saattavat olla kotona varsin rauhallisia, mutta näyttelyssä eivät sitten pysykään tuomarin hyppysissä tai saattavat jopa saada shokkikohtauksen. Tätä ei voi yleensä koskaan etukäteen ennustaa, mutta tilanteen sattuessa voi olla gerbiilille itselleen mukavampaa olla jatkossa kotosalla. Tervetuloa pet-luokkaan!
Artikkelin ovat kirjoittaneet Liisa Mikkola ja Saana Annala ja se on julkaistu Aavikkorummun numerossa 4/2017.