Gerbiilien, degujen ja harvinaisten hyppymyyrien karanteeni
Gerbiilipiireissä puhutaan usein eläinten ”karanteenaamisesta” eli niiden pitämistä karanteenissa hankinnan jälkeen. Ulkomailta tuodut jyrsijät tulisi karanteenata, mutta myös kotimaiset eläimet voivat levittää sairauksia, joten niidenkään karanteenissa pitäminen ei ole milloinkaan turhaa. Mutta mitä karanteeni sitten käytännössä tarkoittaa?
Miksi kannattaa karanteenata?
Karanteeni tarkoittaa yksinkertaisimmillaan erityksessä pitämistä. Tyypillisimmin eristystä käytetään mahdollisten tarttuvien tautien leviämisen estämiseksi. Karanteenin on tarkoitus kestää niin pitkään, että mahdolliset taudit ehtivät puhjeta sinä aikana ja niiden leviäminen muihin eläimiin pystytään estämään esimerkiksi lääkehoidolla.
Mitä tehdään, kun eläin tulee karanteeniin?
Eläin tulee ensiksi loishäätää huolellisesti niin mahdollisten sisä- kuin ulkoloisten varalta, vaikkei varsinaisia oireita olisikaan. Sisäloisten häätöön soveltuvat hyvin mm. Axilur ja Flubenol, joita saa apteekeista. Ulkoloisten häätöön voi käyttää esimerkiksi turkkiin annosteltavaa reseptivapaata Frontline-suihketta. Ivermektiini on tehokkaampaa, mutta sitä saa valitettavasti ainoastaan eläinlääkärin määräyksellä. Ohjeistukset lääkeannoksista ja -tavoista vaihtelevat suuresti, joten ota aina huolellisesti selvää käytettävän lääkkeen annostelusta gerbiilille, degulle tai harvinaiselle hyppymyyrälle.
Loishäädön jälkeen eläin laitetaan puhtaisiin kuivikkeisiin ja sen käytössä kuljetuksen ajan ollut kuljetusboksi desinfioidaan huolellisesti ja käytetyt kuivikkeet hävitetään. Karanteenin ajan kannattaa suosia mahdollisimman helposti desinfioitavissa olevia asumuksia ja tarvikkeita tai sellaisia, jotka voi karanteenin päättyessä heittää pois. Itse suosin gerbiileillä karanteenin ajan pahvilaatikoita, saviruukkuja ja kookosmökkejä, jotka voi heittää pois tai jotka saa helposti desinfioitua upottamalla ne desinfioivaan liuokseen. Kuivikkeita ei kannata laittaa paljoa, sillä niiden hävittäminen ja vaihtaminen lyhyin välein on silloin helpompaa sekä mahdollisten sairauksien havaitseminen helpompaa, kun eläin ei pääse piilottelemaan tunneleissa. Gerbiileille ja joillekin harvinaisille hyppymyyrille voi hankkia karanteenin ajaksi asumukseksi muovisen säilytyslaatikon, johon on tietenkin tuunattu verkkokansi, sillä muovilaatikon desinfoiminen karanteenin päättyessä on helpompaa kuin terraarion (johtuen silikoneihin ja listojen rakoihin helposti päätyvistä bakteereista ym.). Myös juomapullot tulee desinfioida! Desinfiointiin soveltuu parhaiten Virkon S, jota on saatavilla pienessä pakkauskoossa apteekeista.
Mitä karanteenin aikana tapahtuu?
Karanteenin aikana karanteenissa olevat eläimet tulee pitää erillään kaikista muista talouden eläimistä sekä sijoittaa karanteenissa olevat eläimet eri huoneeseen kuin muut eläimet. Niitä ei siis tule päästää tekemisiin muiden lajitovereidensa kanssa, ei edes totutusverkon ollessa välissä, ennen karanteenin päättymistä. Olisi varmasti hyvin houkuttelevaa laittaa nuori eläin heti totutukseen toisen kanssa, kun totutus vielä on helpompaa, mutta omistajan ja hänen eläintensä parhaaksi on hyvä noudattaa ohjeita karanteenin pitämisestä.
Omistajan tulee huolehtia huolellisesta käsihygieniasta (esimerkiksi desinfektioaineella), kun on käsitellyt karanteenissa olevia eläimiä, sillä taudit voivat levitä myös omistajan käsien kautta. Tautien leviämistä voi estää myös sillä, että käsittelee karanteenissa olevat eläimet aina viimeiseksi. Karanteenissa oleville kannattaa pitää omaa ruoka-annosta karanteenissa olevien huoneessa, etteivät mahdolliset sairaudet pääse leviämään ruoan kautta. Mitään tarvikkeita tai virikkeitä ei tule vaihdella karanteenissa olevien ja muiden eläinten välillä ilman huolellista desinfiointia. Karanteenissa olevia eläimiä ei kannata juoksuttaa vapaana kotona eikä niitä saa missään nimessä viedä esimerkiksi näyttelyihin tartuntariskien takia. Usein eläimet vaihtavat omistajaa nimenomaan näyttelyiden kautta, jolloin ne tulee luonnollisesti pitää erillään näyttelyihin osallistuvista eläimistä mielellään kokonaan eri tilassa tai ainakin erillisessä kuljetusboksissa ja -kassissa.
Miten kauan karanteeni kestää?
Ulkomailta tuodut jyrsijät kannattaa karanteenata vähintään kuukauden ajan, vaikkei ulkoisesti esiintyisikään mitään merkkejä sairauksista. Jotkin sairaudet saattavat itää jopa kuukausia, ja siksi eläimiä kannattaisi mieluummin pitää karanteenissa pidempäänkin kuin ohjeellisen kuukauden ajan. Myös kotimaiset eläimet voivat luonnollisesti levittää sairauksia, joten niidenkään karanteenissa pitäminen ei ole milloinkaan turhaa.
Mitä jos eläin sairastuu karanteenin aikana?
Mikäli eläin sairastuu, se tulee luonnollisesti hoitaa sairauden vaatimalla tavalla ja mikäli kyseessä näyttää olevan vakava tartunta, tarvittaessa myös lopettaa. Sairauksien ilmetessä karanteenia kannattaa myös tiukentaa. Sairauksien ilmetessä karanteenia kannattaa jatkaa vähintään kuukausi, mielellään enemmän, siitä lähtien, kun eläin on ollut sairauden jälkeen oireeton. Mikäli sama sairaus pääsee varotoimista huolimatta iskemään myös muihin omistajan eläimiin, tulee esimerkiksi kasvattajan jättäytyä ”tauolle” kokonaan niin pitkäksi aikaa, ettei oireita enää ilmene. Epidemian aikana ei tule ostaa, myydä eikä näyttelyttää eläimiä. Lisäksi poikasten teettäminen kannattaa pysäyttää, sillä yleensä sairaudet saavat elinvoimaa tiineistä sekä nuorista ja vastustuskyvyltään heikommista yksilöistä.
Lisäksi
Ostaessa eläintä kasvattajalta, eläinkauppiaalta tai mistä tahansa, kannattaa sen taustat aina pyrkiä selvittämään mahdollisimman huolellisesti. Mikäli ilmenee, että eläin on tuotu ulkomailta, kannattaa tiedustella myyjältä, miten eläin on karanteenattu ennen myyntiä. Mikäli karanteenaus on ollut puutteellista tai eläimen taustoista ei ole mitään tietoa, kannattaa eläin karanteenata uudella omistajalla ohjeiden mukaisesti. Mikäli olet hankkimassa ulkomaalaista tuontieläintä tietoisesti kasvattajan tai eläinkauppiaan kautta, voit pyytää heitä hoitamaan karanteenin puolestasi ennen luovutusta, elleivät he ole sitä jo tehneet.
Tekstin on kirjoittanut Jenny Haapala ja se on julkaistu Aavikkorummun numerossa 3/2017.