Mitä tapahtuu gerbiilinäyttelyn virallisessa luokassa?
Viime Aavikkorummusta saimme lukea mitä tapahtuu gerbiilinäyttelyn PET- eli lemmikkiluokassa. Tällä kertaa syvennymme näyttelyiden viralliseen eli ulkomuotoluokkaan. Artikkelista pääset lukemaan muun muassa kuinka näyttelyyn valmistaudutaan, mitä näyttelyssä tapahtuu ja miten tuomarin jakamia palkintoja tulkitaan.
Miten ilmoitan gerbiilini viralliseen luokkaan näyttelyyn?
Jos gerbiililläsi on Suomen gerbiiliyhdistyksen (SGY) myöntämä rekisterinumero, voit ilmoittaa sen näyttelyn viralliseen luokkaan. Jos rekisterinumeroa ei ole, voit tehdä rekisteröinnin myös itse SGY:n kotisivulta löytyvien rekisteröintiohjeiden mukaisesti. Viralliseen luokkaan voit siis ilmoittaa niin viralliselta tai epäviralliselta kasvattajalta kuin eläinkaupastakin ostetun eläimen, kunhan eläin on terve ja rekisteröity. Sairasta, loukkaantunutta tai kantavaa/imettävää eläintä ei tule viedä näyttelyyn.
Näyttelyiden aikataulut ja paikat löytyvät SGY:n kotisivulta kohdasta Kalenteri. Kotisivulta löytyvät myös ohjeet näyttelyyn ilmoittautumiseen ja näyttelymaksun suorittamiseen. Iän ilmoittamista varten löytyy ikälaskuri, johon gerbiilin iän ja näyttelypäivämäärän syöttämällä saa helposti gerbiilin tarkan iän ilmoittautumista varten.
Miten valmistaudun ennen näyttelyä?
Gerbiilit tarvitsevat näyttelymatkalle kuljetusboksin, joten se on syytä hankkia jo hyvissä ajoin ennen näyttelypäivää (ellei kotoasi löydy jo valmiiksi sopivaa). Kuljetusboksin sisustamiseen tarvitset reiluhkon kerroksen purua ja päälle runsaasti suikaloitua wc-paperia. Runsas wc-paperin määrä boksissa tarjoaa gerbiileille suojaa sekä pitää niiden turkin hyvässä näyttelykunnossa estäen rasvoittumista. Lisäksi kuljetusboksiin tulee laittaa gerbiileille syötävää, esimerkiksi siemenseosta ja kurkkua. Halutessasi voit laittaa myös jotain pahvista jyrsittävää, kuten wc-paperirullia. Kuljetusboksiin ei tule laittaa mitään painavaa, kuten pesämökkiä, etteivät painavat esineet vahingoita matkan aikana gerbiileitä.
Näyttelypaikalla gerbiileille voi tarjota vettä, joten juomapullon voi ottaa matkaan mukaan. Juomapulloa ei kuitenkaan tule kiinnittää boksin sisälle, ettei vesi vuoda boksiin kuljettamisen/siirtelyiden aikana. Nesteen saannin turvaamiseksi boksiin voi laittaa tuoreruokaa, kuten vedessä liotettuja porkkanapaloja tai kurkkua.
Kylmään vuoden aikaan kuljetusboksin ympärille tulee matkan ajaksi laittaa lämmin peite tai pyyhe, jotta gerbiilit eivät vilustu. Huolehdithan kuitenkin riittävästä ilman vaihdosta boksissa!
Näyttelyä edeltävänä iltana gerbiileille voi laittaa hiekkakylpyastian tai pitää niitä hetken kuljetusboksissa, jossa on kylpyhiekkaa. Hiekassa kylpeminen vie pois turkin rasvaisuutta ja pörröisyyttä. Yleensä tämä riittää turkin hoidoksi. Jos eläin on selkeästi likainen, se on pestävä. Ylipitkät kynnet kannattaa lyhentää/lyhennyttää. Otathan jo etukäteen selvää gerbiilin pesemiseen ja kynsien leikkaamiseen liittyvistä ohjeista, jos ne eivät ole sinulle ennestään tuttuja.
Miten gerbiilit valmistellaan näyttelypaikalla ennen arvostelua?
Näyttelypaikalle saapuessasi saat gerbiileillesi näyttelynumerot, jotka tulee kiinnittää kuljetusboksin/boksien kanteen. Näyttelyluettelosta näet mikä numero kuuluu millekin gerbiilillesi. Jos laumassa on samanvärisiä ja näköisiä gerbiileitä, tulee ne erottaa eri bokseihin arvostelun ajaksi. Voit vielä ennen arvostelua tarkistaa gerbiileidesi voinnin ja katsoa että niillä on kaikki hyvin matkan jäljiltä.
Numeroidut kuljetusboksit asetetaan virallisen luokan näyttelypöytään, josta assistentti eli assari näyttelyn edetessä kuljettaa ne tuomarin pöydälle arvostelun ajaksi. Tuomari ei saa näyttelyn aikana tietää mikä gerbiili kuuluu kellekin omistajalle. Niinpä kuljetusboksin kanteen ei saa laittaa näyttelynumeron lisäksi mitään nimitietoja, eikä arvostelun aikana saa ilmaista tuomarin kuullen milloin oma gerbiili on arvosteltavana.
Mitä näyttelyn aikana tapahtuu?
Arvostelut etenevät yleensä gerbiileiden ikäjärjestyksessä, alkaen baby-luokasta. Tuomari arvostelee jokaisen gerbiilin tutkien sen päästä hännän päähän asti. Arvostelun kohteena ovat gerbiilin väri ja ulkomuoto rotumääritelmään peilaten. Tuomari arvioi myös gerbiilin terveyttä ja näyttelykuntoa. Sihteeri kirjaa arvostelukaavakkeeseen tuomarin kommentit. Kun assari on palauttanut kuljetusboksin tuomarin pöydältä takaisin näyttelypöydälle, voit käydä tutkimassa millaisen arvostelun gerbiilisi on saanut.
Voit myös istua arvostelun aikana lähellä tuomaripöytää, näin arvostelua pääsee kuulemaan samalla kun tuomari kertoo sihteerille mitä arvostelukaavakkeeseen kirjataan. Arvostelukaavakkeen tulkinnassa auttavat mielellään paikalla olevat pidemmän linjan harrastajat, jos jokin asia jää askarruttamaan jälkikäteen arvioinnin jälkeen.
Näyttelypäivät ovat yleensä pitkiä ja aikaa vierähtää monia tunteja ennen kuin kaikki gerbiilit on arvosteltu. Näyttelypaikalla käytettyä aikaa voikin hyödyntää arvostelujen kuuntelemisen lisäksi esimerkiksi keskustelemalla muiden gerbiiliharrastajien ja -kasvattajien kanssa. Näytteilleasettajia otetaan mielellään mukaan myös erilaisiin työtehtäviin, kuten assarin tehtäviin.
Näyttelypäivän aikana on usein mahdollista käydä syömässä jossain lähiravintolassa (riippuen tietenkin näyttelypaikasta), ja ottaa vaikkapa sukkakutimet ja lukemista mukaan. Vain oma mielikuvitus on rajana ;). Näyttelypaikalta löytyy yleensä kanttiini, josta on mahdollista ostaa kahvia, virvokkeita ja pientä purtavaa.
Näyttely huipentuu tietenkin palkintojen jakoon. Yleensä tuomari jakaa itse palkinnot voittajille. Palkinnot ovat ruusukkeita, kortteja ja/tai erilaisia ruoka- ja tarvikepalkintoja. Vuoden suurimmissa näyttelyissä jaetaan myös pokaaleja.
Palkintojen jaon jälkeen seuraa näyttelytilojen loppusiivous. Näyttelyn järjestäjillä on päävastuu siivouksesta, mutta erittäin mielellään siivousapua otetaan vastaan ihan kaikilta osallistujilta. Mitä useampi osallistuu tilojen siivoukseen ja järjestelyyn, sen nopeammin homma hoituu ja kaikki pääsevät kotiin.
Mitä gerbiilini saamat palkinnot ja lyhenteet tarkoittavat?
Näyttelyissä jaettavia palkintoja selityksineen:
ROP = Rotunsa paras. Palkinto jaetaan näyttelyssä parhaiten menestyneille eläimille. Tuomari voi jakaa enintään viisi ROP-sijaa. ROP1 on paras, ROP2 toinen jne. Tuomari voi jättää myös kokonaan ROP-sijat jakamatta, jos hänen mielestään näyttelyssä ei ole yhtään sertin arvoista eläintä.
SERT = Serti on erittäin hyvälle eläimelle jaettava palkinto. Sertit jaetaan ch- eli championserteihin ja mva- eli muotovalioserteihin. Mva sertin saa ROP1 eläin ja vastakkaisen sukupuolen paras (VSP) sertin saanut eläin. Muut sertit ovat ch-sertejä.
KUMA = Kunniamaininta.
Laatu 1 = Eläin on tuomarin mielestä jalostukseen sopiva.
PVU = Paras valkovatsainen uros.
PVN = Paras valkovatsainen naaras.
PYU = Paras yksivärinen uros.
PYN = Paras yksivärinen naaras.
PKU = Paras kuviollinen uros.
PKN = Paras kuviollinen naaras.
PPU = Paras pointillinen uros.
PPN = Paras pointillinen naaras.
PMU = Paras muut muunnokset uros.
PMN = Paras muut muunnokset naaras.
Pbaby = Paras baby
Pjun = Paras juniori
Pvet = Paras veteraani
LKV = Luokkavoittaja väriluokassaan.
TS = Tuomarin suosikki.
PK-S = Paras koe-standardi-luokan eläin.
Osa väreistä ei pääse viralliseen luokkaan, esimerkiksi uudet värit. Tällaiset värit menevät joko koe-standardi-luokkaan tai ei-standardi-luokkaan. Koe-standardi-luokassa jaetaan kunniamainintoja ja valitaan paras koe-standardieläin.
Tunnelmat näyttelyn jälkeen
Näyttelyn jälkeen on aika tehdä yhteenvetoa näyttelyn tuloksista ja tunnelmista. Jos tällä kertaa omat gerbiilit eivät menestyneet, ei kannata lannistua. Seuraavalla kerralla voi mennä jo paremmin. Esimerkiksi tällä hetkellä vielä kehittymätön eläin voikin seuraavaksi kerraksi olla kerännyt lisää massaa ja raameja, ja pärjätä jo paremmin.
Kannattaa myös huomioida, että mukana on usein pitkän linjan kasvattajia ja näyttelykonkareita, joilta löytyy vuosien kasvatustyö ja näyttelykokemus taustalta. Kasvattajat valitsevat joka näyttelyyn yleensä suuresta eläinmäärästään ne parhaimmassa näyttelykunnossa olevat eläimet. Myös he ovat aikanaan aloittaneet jostain, eikä näyttelymenestystä ole välttämättä kertynyt ihan hetkessä. Ja toisaalta, kenelläkään ei mene joka näyttelyssä yhtä loistavasti, sattuu myös niitä ”vähemmän loistokkaita” reissuja.
Tärkeää on myös huomioida palkintojen ulkopuolelle jäävät muut hyvät ja hauskat asiat näyttelyissä, kuten muiden gerbiiliharrastajien tapaaminen, kuulumisten vaihtaminen ja arvostelun saaminen omasta eläimestään. Usein näyttelypaikalta löytyy huumoria ja ilonpitoa, jos vain itsellä löytyy rohkeutta ja halua hakeutua jutun heittoon ja seuraan mukaan.
Ja ainahan voi käydä niinkin, että oma gerbiili yltää tällä kertaa palkintosijoille asti, näyttelykärpänen puraisee pahemman kerran, ja seuraavaa näyttelymatkaa alkaa suunnitella jo heti edellisen perään.
Artikkeli on julkaistu Aavikkorumpu-jäsenlehden numerossa 1/2018 ja sen on kirjoittanut Suvi Björkqvist.