Muutama sananen lisää deguista ja niiden ruokinnasta…
Vaikken ole asiantuntija ja degujen ruokinnasta on paljon mielipiteitä niin viimeaikoina nettipalstoja lukiessa on minua hieman alkanut huolestuttaa kun degujen kaihi yms. ruokinnasta johtuvat vaivat tuntuvat taas lisääntyvän Suomessa (joista mainittiinkin jo lehdessä 2/2013). Päätin siis hieman valottaa miksi SGY ry: n degujen hoito-ohjeen ruokintaneuvot on mitä on. Tässä en mainitse kalkkishokeista tms. jotka liittyvät lähinnä lisääntymisen aikaiseen ruokinta/ravintolisä-tarpeeseen.
SGY ry:n degujen hoito-ohjeen ruokinta-osio tehtiin 1990-luvun alussa kun huomattiin, että nuoret degut kuolivat jo pari-neljä vuotiaina (silloinen ruokinta oli tavallinen jyrsijöiden jyvä-seos), eri lähteissä kuitenkin mainittiin että degut elävät jopa 15 vuotta.
Lisäksi ruumiinavauksissa 1990-luvulla degujen sisäelimet olivat eri tavoin vahingoittuneita, esiintyi kaihia jne.
SGY ry: n hoito-ohjeen ruokinta-ohjeilla degut elivätkin 10+ vuotiaiksi, eli siitä on hyviä kokemuksia. Ruokavalio on siis degujen osalta hyvin tärkeä, suoraan terveyteen vaikuttava asia -eikä sen merkitystä minusta voi liikaa korostaa.
Deguja käytetään laboratoriossakin nimenomaan mm. kaihi ja diabetes tutkimuksissa. Degut ovat siis herkkiä saamaan sokeritautia, ja altistava tekijä sille on lihavuus (taudin tultua oireena puolestaan juominen/jano ja laihtuminen). Verensokerin heittely voi myöskin puolestaan edistää kaihin kehittymistä (mm. sokeripitoisen herkun antaminen degulle voi verensokeria heitellä).
Yleisiä degujen sairauksia ovat hammas- sairaudet (etenkin vanhoilla eläimillä) ja kaihi, ja mm. ruokinnasta johtuva ripuli. Suurin osa degujen sairauksista johtuu ruokinnasta. Ruokavaliomuutoksia ei saa tehdä liian äkkiä, degun herkkä ruuansulatus ei sopeudu siihen.
Suosituksena degun ruokintaan on laadukkaat pelletit: puolet marsupellettiä ja puolet chinchillapellettiä (ei kanipellettiä). Degulle tulee myös olla jatkuvasti tarjolla paljon hyvälaatuista heinää (joka on tärkeää ruuan sulatukselle kuitupitoisuuden vuoksi ja myös poskihampaiden kunnossa pitämiseksi). Näiden lisäksi degulle voi antaa kuivattuja myrkyttömiä kasveja (esimerkiksi voikukkaa, nokkosta). Oksia tulee myös antaa jyrsittäväksi. Alfalfaa ei suositella muutamissa lähteissä (turhan korkean proteiini pitoisuuden vuoksi). Tarvittavat vitamiinit ja mineraalit degut saavat normaalista ruuasta joten erilaisia vitamiiniliuoksia tms. . ei ole syytä antaa.
Sokeritaudin ja kaihin välttää kun antaa degulle ruokaa jonka sokeripitoisuus on pieni. Sokeri-aineita ovat mm. hunaja, siirappi, glukoosi ja fruktoosi (fruktoosi = hedelmäsokeri jota mm . hedelmissä).
C-vitamiinin annosta lähteet on eri mieltä (vrt. marsut joille sitä tulee erikseen antaa). Sitä kuitenkin suositellaan annettavaksi yleisesti marsu pellettinä (juomaveden mukaan sitä voi degu saada liikaa) mm. kaihin vuoksi. Myös calciumia: fosforia (suhde 2:1) suositellaan annattavaksi mm. munuais - ja hammasvaiva -syistä.
Jos deguille haluaa antaa herkkuja suosittelisin esim. yrtti/kukka-heiniä tai persiljapellettejä antaman (tai vaikka kuivattuja voikukan lehtiä). Tai vaikka hankkimaan uusia soveliaita virikkeitä degun iloksi (esim. jotkut papukaijan lelut ovat sopivia). Liikkuminen ja aktiivisuus ja virkkeet tuovat degulle iloa elämään enemmin kuin sellaiset herkut, jotka altistavat sairauksille.
Pähkinät ovat rasvapitoisia (vaikka muuten voivat olla terveellisiä) ja lihottavat ja esim. hedelmissä on puolestaan hedelmäsokeria. Eläinkaupan siementangot eivät minusta kuulu ollenkaan deguille.
Herkkuja ei todellakaan myös ole tarkoitus antaa joka päivä. Tasalaatuinen perus-ruokinta on degun terveyden a ja o.
LUONNONMUKAISTA…?
Degut eivät ole olleet lemmikkinä niin pitkään kuin muut lemmikki- jyrsijät, eivätkä ole sopeutuneet vaihteleviin olosuhteisiin (kuten esim. rotat), vaan ovat kotoisin tietyltä alueelta jonka maasto ja kasvisto hyvin omaleimaista/rajoittunutta verrattuna esim. koto Suomeen. Degut eivät siis ole kehittyneet (myöskään ruuansulatukseltaan) samanlaisessa ”viljavassa” ympäristössä kun muut (lemmikki-) jyrsijät vaan tottuneet luonnossa todella karuihin olosuhteisiin.
Degu on päivä-eläin ja kasvis-syöjä (degu ei siis tarvitse lihaa /proteiinia kuten sekasyöjät, vaan se on enemmin vaarallista deguille ja altistaa lihomiseen) joka elää hedelmättömällä, puolikuivalla ja/tai välimerellisellä avoimella pensasmaasto alueella Keski- ja Pohjois-Chilessä, Andien alarinteillä.
Pensaat ovat siellä ikivihreitä ja/tai kovalehtisiä, yleensä maasto on 90 % ruohoa ja pieniä yrttejä, ja loput pensaita ja pieniä puita. Kasveja alueella ovat mm: akaasia, Asteraceae – perheen kasvit (mm. peltosauramo?),kamomilla, keltainen puusuolaheinä, Mimosa (Acacia) cavenia, chilennuijakukka.
Luonnossa degut käyttävän paljon aikaa ja energiaa ruuan etsintään, koska ruuan laatu luonnollisessa ympäristössä on heikkoa (=sitä tarvitsee paljon). Degut myös syövät suuren osan ulosteistaan uudelleen, joka mahdollistaa suuren hyötykäytön ruuansulatuksessa (ravinteita ei mene hukkaan).
Kasvusto alueella vaihtelee paljon vuodenaikojen mukaan (suuret lämpötila/sää-vaihtelut).
Kesällä alueella on (liki) sateeton kuivakausi jolloin yrtitkin kuivuvat ja talvet ovat runsas sateisia ja viileitä. Degut varastoivat ruokaa onkaloihin etenkin syksyisin ja talvisin.
Luonnossa degut syövät lehtiä, kaarnaa ja pensaiden & ruohokasvien siemeniä.
Ruokavalio luonnossa koostuu:
42 % erilaiset ruohot
15 % yrtit
10 % siemenet
23 % juuret, lehdet, pensaiden kukat
2 % kaarna
8 % tuoreruoka (kasvikset)
Lähteet:
Suomen Gerbiiliyhdistys ry. Degun hoito-ohje http://www.gerbiiliyhdistys.fi/degut/dhoito.html
Degutopia: http://www.degutopia.co.uk/deguhab.htm
http://www.degus-online.de/feed.htm
http://osmak.box.cz/english/krm.htm
http://www.helium.com/items/1618239-degu-health-and-diabetes
http://www.diabetes.fi/
Artikkelit:
FOOD SELECTION IN AN HERBIVOROUS RODENT: BALANCING NUTRITION WITH THERMOREGULATION, Hugo Torres-Contreras and Francisco Bozinovic
Biology and nutrition of degu (Octodon degus) /Biologija i prehrana degua (Octodon degus),
Mašek, T.; Long, C. V. Journal Veterinarska Stanica 2011 Vol. 42 No. 2 pp. 165-173
ISSN0350-7149 Record Number 20113165838
Diseases in pet degus: a retrospective study in 300 animals, V. Jekl, K. Hauptman, Z. Knotek© 2011 British Small Animal Veterinary Association, Issue Journal of Small Animal Practice , Volume 52, Issue 2, pages 107–112, February 2011
Artikkelin on kirjoittanut Merja Hosio-Forsten ja se on julkaistu Aavikkorummussa 3-4/2012.