Vielfrass - villigerbiilien sukua

Teksti ja kuvat: Jenny Kolehmainen, Rebel’s-gerbiilikasvatus

Julkaistu alun perin Suomen Gerbiiliyhdistys ry:n Aavikkorumpu-jäsenlehden numerossa 1/2020, ajankohtaistettu Leukapussi-lehteä varten 14.4.2021

Vielfrass on saksaa ja tarkoittaa ahmaa, eurooppalaista ruskeaa näätäeläintä. Se onkin oikein sopiva nimi agoutinväriselle gerbiilinaaraalle, joka polveutuu suoraan villinä syntyneistä gerbiileistä.

Vielfrassin koko nimi on itseasiassa Vielfrass of little Runners. Se on syntynyt 10.4.2018 Saksassa erään kasvattajan kotona, mutta sen taustat ovat osin tuntemattomat. Sen verran tiedetään, että sen agoutiväriset vanhemmat on tuotu Saksaan Puolasta, jossa ne elivät puolalaisessa eläintarhassa suuressa gerbiililaumassa. Ne, tai niiden vanhemmat, on pyydystetty ilmeisesti Venäjän aroilta.

Vielfrass periytyy siis suoraan villigerbiileistä. Se on genetiikaltaan siis täysin puhdas AA PP CC GG EE DD spsp. Toisin kuin joillain muilla lajeilla, luonnonvarainen gerbiili on täysin samaa lajia kuin lemmikkinä elävä lajitoverinsa.

Euroopassa näitä villilinjaisia gerbiilejä on ollut jo jonkin aikaa. Ilmeisesti eläintarhat säännöstelevät populaatiota luovuttamalla yksilöitä pois kokeneille kasvattajille, sillä luonnollisia vihollisia gerbiileillä ei eläintarhassa tietenkään ole, jolloin kanta pääsee kasvamaan välillä liian suureksi. Eurooppalaiset kasvattajat ovat havainneet, että villilinjaisten gerbiilien muodostamissa laumoissa vain alfauros ja -naaras lisääntyvät keskenään ja ne saattavat kasvattaa isojakin laumoja, joissa naaraat hoitavat alfanaaraan jälkikasvua eli pienempiä sisaruksiaan. He ovat muutoinkin seuranneet tarkoin villilinjaisten gerbiilien käyttäytymistä ja lisääntymistä, ja nimenneet nämä gerbiilit lisäliitteellä WFNZ kertomaan villeistä taustoista.

Vielfrassin päätyminen Suomeen on monen mutkan takana, sillä se tuli minulle itseasiassa Ruotsista lokakuussa 2019. Ruotsalainen yhteistyökasvattajani Sara tarjosi sitä minulle jo helmikuussa, jolloin kävin Ruotsissa ensimmäistä kertaa gerbiilinhakureissulla yhdessä toisen suomalaisen gerbiilikasvattajan kanssa. Vielfrass oli tullut kesäkuussa 2018 Ruotsiin ja asunut Saran luona vuorotellen useamman uroksen kanssa tulematta kuitenkaan tiineeksi. Vain viikko ennen suunniteltua hakua Sara viestitti, että Vielfrass saattaisi odottaakin ensikertaa poikasia ja pahoitteli suuresti epäonnista ajankohtaa. Poikaset syntyivät kaksi päivää ennen kuin olimme Tukholmassa, joten Vielfrass jäi vielä silloin Ruotsinmaalle hoitamaan poikasiaan. Hauskaa oli, että Vielfrassin poikasten isä Ramses, nutmeg patched, tuli sillä kertaa mukaani Suomeen parin muun gerbiilin mukana. Luulin, että ainutlaatuinen tilaisuus päästä omistamaan ja seuraamaan tällaisen villilinjaisen gerbiilin käyttäytymistä meni silloin sivusuun.

Syksyllä suunnittelimme uutta reissua Tukholmaan, tällä kertaa mieheni kanssa, sillä meidän oli tarkoitus viettää kolmen päivän pituinen ”minihäämatka” mentyämme naimisiin aiemmin maaliskuussa. Mieheni on oppinut jo vuosia sitten, ettei ole olemassa matkaa ilman gerbiilejä, joten hän ei ollut millänsäkään mukana matkustavista karvakavereista, joskin Sarassa ja gerbiilit Tukholman terminaaliin tuoneessa Saran veljessä asia herätti kyllä suurta hilpeyttä! Suunnitellessani matkaa Sara tuli maininneeksi, että täällä olisi eräs naaras, joka minulta jäi viime kerralla matkasta ja että haluaisinko ottaa sen tällä kertaa. Olin haltioissani – se oli suloinen ja ainutlaatuinen Vielfrass, joten totta kai tahdoin! Näin Vielfrass matkasi Tukholman laivalla kauas Suomeen yhdessä kolmen muunkin naaraan kanssa.

Karanteenin aikana seurailin viehättyneenä Vielfrassin ulkonäköä ja käyttäytymistä. Olin nähnyt aiemmin Vielfrassin vain kuvista ja todennut jo silloin, että sehän on, yllätys yllätys, ihan gerbiilin näköinen! Jos ei tietäisi villeistä taustoista, ei välttämättä olisi osannut etsiä eroavaisuuksia Vielfrassin ja sen vuosikymmeniä ja kymmeniä sukupolvia lemmikkeinä eläneiden lajitovereiden väliltä. Vielfrass on jäntevä ja tyypiltään tanakka ja sopusuhtainen, ei kapea eikä pitkä, muttei kovin lyhyt eikä leveäkään. Painoa sillä on tavallisessa massassa ollessaan normaalin naaraan verran, noin 74 grammaa. Silmiinpistävintä on hieman tavallista lyhyempi häntä sekä leveä, mutta matala otsa ja kapea kuono. Korvat ovat pienet, pyöreät ja ylöskiinnittyneet ja silmät kapeat. Väri on villigerbiiliksi ihmeellisen hyvä – perusvärissä on lämpöä ja tippaus on varsin tasainen. Villilinjaiset gerbiilit ovatkin menestyneet eurooppalaisissa näyttelyissä varsin hyvin.

Vielfrass on monin tavoin kuin aivan tavallinen gerbiili. Aluksi se oli selvästi laumatoverinsa burmese patched -naaras Tollie’s Ainan tavoin väsynyt matkasta ja ne pysyttelivätkin ensimmäisen viikon visusti pesässään ja purujen alla ilmestyen puuhailemaan muualla terraariossa lähinnä iltaisin ja yöaikaan muuttuneesta järjestyksestä päätellen myös öisin. Ajan kuluessa Vielfrass alkoi olohuoneen ja keittiön viereiseen, rauhallisempaan takkahuoneeseen sijoitetussa terraariossa asuessaan tottua lapsiperheen ääniin, eikä enää juurikaan reagoinut niihin. Terraarion kannen avautuessa se kuitenkin piiloutui yhä edelleen salamana puruihin ja tekee sen niin taitavasti, että sitä voi olla vaikea löytää jopa muutaman sentin purukerroksen alta. Vielfrass ei erityisemmin välitä käsittelystä eikä sitä ole siihen aikaisemmissa paikoissa totutettukaan, joten se koittaa pyrkiä kiireenvilkkaa pois käsistä. Vanhemmiten Vielfrass on kuitenkin huomattavasti rauhoittunut ja antaa jo käsitellä ihan kohtuullisesti. Vaikka vauhti on hidastunut, se pyrkii edelleen kipittämään kämmeneltä kyynärtaipeiseen ja siitä edelleen olkapäälle. Näykkimistä, puremista tai muuta aggressiivista käyttäytymistä se ei ole osoittanut ollenkaan. Käyttäytymistä voisi kuitenkin verrata ihan mihin tahansa eläinkauppataustaisiin gerbiileihin, joita ei ole käsitelty tai joiden kasvatuksessa ei ole huomioitu riittävästi luonnetta. Vielfrass onkin saanut olla paljon puhtaasti katselulemmikkinä rutiininomaisia tarkistuksia ja käsittelyjä lukuun ottamatta.

Koska kasvattajana minua kiinnostaa myös se, miten eläimet periyttävät ominaisuuksiaan jälkikasvulle, päätin myös melko nopeasti teettää Vielfrassilla poikaset ennen kuin se on liian vanha. Uroksen valinta ei ollut helppo, sillä halusin ehdottomasti valita mahdollisimman vähän resessiivejä omaavan ja luonteeltaan mahdollisimman rauhallisen uroksen tasapainottamaan villilinjaista luonnetta. Isäksi poikueelle valikoitui luonteeltaan hyvin tasainen lilac pied -uros Claus, jonka lähipolvissa ei ole esiintynyt muita värejä kuin lilacia ja blackia. Viehtymys mahdollisesti yhdistelmästä syntyviin kuviollisiin agouteihin vaikutti myös hiukan urosvalintaan vaikkakin luonne oli tässäkin tapauksessa prioriteetti numero yksi. Neljän urospoikasen käsittämä Z3-poikue syntyi 4.12.2019, ja poikueessa oli kaksi kuviollista ja kaksi kuviotonta agoutia, kaikki uroksia.

Vielfrass hoivasi poikasiaan erinomaisesti ja viihtyi paljon pesämökissä niiden seurassa. Pesästä poistuessaan se tiivisti pesäkolon suuaukon hyvin tarkasti, ennen kuin lähti kauemmas. Poikasia se raahasi vielä 3-viikkoisenakin takaisin pesään suojaan. Imettämisen se lopetti kuitenkin verrattain melko aikaisin, poikasten ollessa vasta vaille 3-viikkoisia. Tämän jälkeen myös väliverkon toisella puolella ollut, kaksikon hierarkiassa ylempänä ollut Aina päästettiin hoivaamaan poikuetta. Poikaset söivät kovalla tohinalla kiinteää ravintoa ennen kuin silmät olivat auenneet. Ne avautuivat hieman aiemmin kuin tavallisesti, noin 15 vuorokauden iässä, kun samana päivänä 4.12. syntynyt lilac-poikue avasi silmänsä poikasten ollessa 18 vuorokauden ikäisiä ja mikä on muutenkin ollut linjoissani hyvin normaali ikä silmien avautumiselle. Tästä päättelin, että vapaana syntyneiden gerbiilien täytyy ehkä olla hieman nopeammin valmiita selviytymään luonnossa, ja siksi myös poikasten kehitys oli nopeampaa. Kooltaan ne olivat hyvin samankokoisia, kuin poikaset yleensäkin kussakin vaiheessa.

Villi tausta on näkynyt Vielfrassin jälkeläisten käyttäytymisessä siten, että niitä piti käsitellä poikasena melko paljon. Ne olivat poikasina varautuneempia ihmistä kohtaan kuin muut kasvattini ja saattoivat aluksi vaikuttaa siltä, kuin eivät muistaisi edellistä käsittelykertaa, mutta sitten rauhoittuivat ja tulivat tekemään tuttavuutta. Niitä sai kyllä silitellä ja paijata terraariossa, mutta kädellä ne eivät viihtyneet. Nyt aikuisina niistä on kuoriutunut hyvin uteliaita ja rohkeita gerbiilejä, jotka tulevat heti ihmettelemään takajaloilla seisten, mitä oikein touhuan terraarion lähistöllä, mutta edelleenkään ne eivät erityisesti viihdy käsiteltävinä. Nimenän poikueet aina aakkosjärjestyksessä ja koska tämä poikue oli järjestyksessään Z3-poikue, saivat poikaset nimikseen Z-kirjaimella alkavat puolalaiset miehennimet eli Zachariasz, Zenobiusz, Zenio ja Zenus emonsa sukujuurien mukaan. Poikasten genotyyppi on todennäköisesti puhdas Aa Pp CC GG EE DD Spsp/spsp.

Poikaset ovat tätä kirjoittaessa noin 1 vuoden ja 5 kuukauden ikäisiä, keski-ikään ehtineitä gerbiileitä. Poikasista kaksi lähti Ouluun tutulle ptikän linjan gerbiiliharrastajalle ja kaksi jäi itselle. Tulevaisuus näyttää, saavatko nämä neljä vielä joskus jälkikasvua vai eivät. Mahdolliset lähipolvien poikaset pyrin ainakin itse pitämään kokeneilla harrastajilla, jotka osaavat ottaa huomioon gerbiilien villin taustan ja sen mahdolliset vaikutukset luonteeseen ja käyttäytymiseen, ja jotka pystyvät toimillaan estämään villilinjan hallitsemattoman leviämisen muuhun gerbiilikantaan. Mahdolliset yhdistelmät kun pitää harkita tarkoin. 

Miksi yhdistää villilinjaisia gerbiilejä lemmikkilinjoihin? Taustalla on puhdas mielenkiinto siihen, mikä vaikutus villeillä sukujuurilla on ylipäätään eläimiin. On esimerkiksi mielenkiintoista nähdä, mitä annettavaa ”geneettisellä puhtaudella” on omiin linjoihini ja saanko esimerkiksi omaan kasvatusväriini tummuutta tätä kautta, sillä ainakin Vielfrassilla on hyvin pigmenttiä perusvärissään. Tai miten nopeasti alkuperäistä luonnetta voi jalostaa (tai ylipäätään voiko) tai näkyykö tausta jotenkin eläinten ulkonäössä. Näitä kaikkia asioita silmällä pitäen projekti toivottavasti etenee jossakin vaiheessa 😊 

Vielfrass on tätä kirjoittaessa täyttänyt itse juuri 3 vuotta. Se on hyvässä ja tuhdissa kunnossa oleva gerbiilimummo ja sai juuri ystävän lilac-naaras Jakarandan Gretasta ikääntyneen ruotsalaisen Aina-kaverinsa nukahdettua jokin aika sitten ikiuneen. Gretan ja Vielfrassin totutus sujui todella helposti parissa viikossa totutusverkon puolia vaihdellen, sillä molemmat gerbiilit olivat todella vastaanottavaisia toisiaan kohtaan. Ne ovat niin sopuisia, että niistä on mahdoton hahmottaa, kumpi on laumahierarkiassa korkeammalla – gerbiilithän kun ovat hyvin hierarkisia eläimiä. Yleensä arvojärjestyksessä korkeammalla on suurempi ja vanhempi naaras, mutta vaikka tässä tapauksessa ikä on kaksi vuotta Vielfrassin puolella, on Greta kumminkin huomattavasti isompi ja pidempirunkoinen.

Totutustilanteessa Vielfrass ja Greta olivat isossa tutustumiseen käytettävässä kuljetuslaatikossa olohuoneen pöydällä. Meillä ei viisivuotiaan tyttären reaktiosta päätellen ilmeisesti ole ollut kauhean kauhean paljon ruskeita gerbiileitä, sillä nähdessään boksissa Vielfrassin, kirkaisi hän kuuluvaan ääneen ”äiti äiti, tule katsomaan, täällä laatikossa on oikea hiiri!”.

Vähän hiireltähän se näyttää, pieni villigerbiilini. Toivotaan, että tällä persoonallisella söpöläisellä on edessään vielä pitkä ikä gerbiilimäistä elämää.