Black
Agoutin ohella black gerbiilit ovat valloittaneet eläinkauppoja ja sitä kautta löytäneet tiensä moneen kotiin lemmikeiksi. Ensimmäiset black gerbiilit tulivat Eurooppaan vuonna 1978 Glasgowin eläintarhaan Skotlantiin Texasista, USA:sta. Gerbiileitä tuli yhteensä 30 ja 28 selvisi hengissä pitkästä puolen vuoden karanteenista.
Geneettisesti black on aa P- G- C- E- eli se on yksiväristen sarjasta kaikkein dominoivin väri. Jos blackia yhdistää esimerkiksi lilacin kanssa, on tuloksena usein vain blackia.
Rotumääritelmässä on black määritelty seuraavasti:
" Värin tulee olla tasainen sysimusta ihoon saakka. Korvien tulee olla peittyneet lyhyeen hienoon mustaan karvaan. Viiksien ja kynsien tulee olla sysimustat. Silmät mustat."
Tämän värin suurimpana ongelmana on valkoiset yksittäiset karvat turkissa sekä valkoiset merkit tassuissa ja leuan alla. Valkoisten karvojen määrä lisääntyy yleensä iän myötä, joten veteraaniluokan gerbiileille niitä sallitaan muutama turkissa. Nuoressa yksilössä näitä karvoja tulisi olla mahdollisimman vähän. Myöskin arpikarva, joka voi syntyä esimerkiksi tappelun jälkeen, näkyy gerbiilissä vakoisena karvana. Jalostuksessa tällaisella arpikarvalla ei ole merkitystä koska se ei periydy, mutta näyttelyssä se lasketaan virheeksi. Tuomarihan ei voi tietää onko kyseessä arpikarvaa vai peritytyvää valkoista yksittäistä valkoisten karvojen muodostamaa tikkausta.
Valkoiset merkit tassuissa ja leuan alla ovat mustilla gerbiileillä erittäin yleisiä. Toisilla gerbiileillä merkit ovat hyvinkin isoja ja toisilla taas hyvinkin pieniä. Kasvattajan tulisi kuitenkin pyrkiä jalostamaan näitä merkkejä pois valitsemalla siitokseen vain sellaiset eläimet, joilla valkoisia merkkejä ei ole. Tassumerkittömiä blackeja onkin esiintynyt näyttelyissä kiitettävästi ja hyvin monella on vain pieni leukatäplä.
Tällä hetkellä yksi suurimmista virheista blackeilla on kuitenkin liian vaalea pigmentti. Rotumääritelmän mukaan blackin tulisi olla sysimusta ihoon saakka. Monet näyttelyissä esitetyistä blackeista ovat pigmentiltään kaikkea muuta kuin sysimustia. Joko pigmentti on liian vaalea, jolloin eläin antaa slatemaisen vaikutelman tai sitten pigmentti on rusehtava. Myöskin vatsavärin tulisi olla yhtä tumma kuin värin selkäpuolellakin. Käytännössä suurimmalla osalla blackeista on kuitenkin aivan liian vaalean vatsan.
Suomessa olevien black-kannan koko ja tyyppi ovat melko vaihtelevat. Hyvän tyypisiä ja isoja blackeja on muutama, mutta vastaavasti pienikokoisia ja valkoiset värivirheet omaavia blackeja löytyy myös runsaasti.
Aikaisemmin blackin kasvattus oli melko ongelmallista. Sopivaa apuväriä blackin kasvatukseen kun ei oikein ollut.
Slate ei sovi blackin apuväriksi ollenkaan. Syynä tähän on se, että blackin tulisi olla mahdollisimman tumma ja slaten puolestaan vaalea. Black-slate poikueisiin onkin syntynyt gerbiileitä, joista ei ulkonäön perusteella tiedä ovatko gerbiilit liian vaaleita blackeja vai liian tummia slateja. Jos eläin on määritelty geneettisesti väärin voi siitä aiheutua ikäviäkin yllätyksiä myöhemmässä kasvatuksessa. Esimerkiksi yhdistettynä slateksi luultu gerbiili, jonka onkin oikeasti vaalea black, grey agoutin kanssa saadaankin poikasiin agouti gerbiileitä, joiden väri ei varmasti ole paras mahdollinen.
Valkovatsaisten kanssa blackia ei pitäisi yhdistää ollenkaan. Valkovatsaiset voivat periyttää harmillisia valkoisia tassu- ja kurkkumerkkejä sekä valkoista tikkausta. Valkovatsaisesta kun ei voi päältäpäin päätellä kantaako se näitä virheitä vai ei.
Nutmegin käyttö blackille on kaksijakoinen asia. Toisaalta nutmeg on geneettisesti black, jolla on ee-geenit. Sen puolesta se siis sopisi blackin kasvatukseen erinomaisesti, mutta nutmegin käytössä on omat riskinsä. Nutmegista kyllä huomaa helposti onko eläimellä virheelliset kurkku tai tassumerkit, mutta sitä onko eläimessä yksittäisiä valkoisia karvija ei huomaa yhtä helposti. e-geenillä on mustaa pigmenttiä rajoittava vaikutus ja punaista pigmenttiä lisäävä. Geeni on resessiivinen, mutta ei nähtävästi täysin resessiivinen. Mikäli eläin vain kantaa e-geeniä, näyttää sillä silti esiintyvän hivenen enemmän punaista pigmenttiä. Tämän johdosta e-geeni voi siis lisätä blackissa ei toivottava perusvärin ruskeutta mustan pigmentin kustannuksella.
Burmesen ja siamesen käyttö blackille ei ole myöskään tällä hetkellä kovin suositeltavaa. Syynä on se, että molempien värien pigmenttit ovat aika vaaleita. Burmeset ovat vaalentuneet kovasti niistä ensimmäisistä burmeseista, jotka suomeen saapuivat. Niinpä burmesen käyttö voi vaalentaa myös blackin pigmenttiä.
Black on sopiva apuväri lilacin ja DTW:n kasvatukseen. Lilacin perusväriä voidaan yrittää tummentaa sopivalla black risteytyksellä ja DTW:lle taas puolestaan jalostaa lisää väriä häntään.
Jos halutaan kasvattaa mahdollisimman hyvää yksiväristä blackia ei kuviollisia (collared, patched, pied ja white spotted) tulisi yhdistää blackiin ollenkaan, koska ne voivat tuoda mukanaan juuri näitä ei-toivottuja valkoisia merkkejä. Black patched ja plack pied gerbiilien kasvatukseen yksiväristä blackia voidaan käyttää tuomaan lisää hyvää kokoa ja tyyppiä sekä tuomaan lisää mustaa pigmenttiä. Silloin ei haittaa vaikka käytetyllä plackilla olisi kuinka isot kurkku- ja tassumerkit.
Hyvin hoidettu, iso ja hyvän tyyppinen black on myös todella näyttävä kokonaisuus, joka yltää virallisissa luokissa helposti myös ROP1-5 kilpailuun asti.
Blackin kasvatusohjeita myös artikkelissa Black is beautiful.